Näkökulma Eija Kvintus: Karhupainin jälkeen sain tietää, että olen hengittämättä keskimäärin 26 kertaa tunnissa

Eija Kvintus

Uin öisellä merellä. Ranta siintää kaukana horisontissa ja tunnen kuinka voimat alkavat vähitellen hiipua. Alan painua pinnan alle. Vesi ympärillä muuttuu yhä tummemmaksi. Kauhu iskeytyy tajuntaan, minä hukun nyt.

Yritän potkia itseäni ylöspäin, kunnes herään enkä hetkeen tiedä, missä olen. Onko päivä vai yö? Sydän hakkaa, ottaa loikkia ja potkii rinta-alassa. Hengästyttää.

Painajaiset vaivaavat. Olo on aamulla voipunut. Hartiat ja käsivarret ovat niin maitohapoilla, että tuntuu kuin olisin paininut yön karhun kanssa. Voiko tällaisesta valittaa lääkärille?

Saan ohjeen tulla yövaatteisillani toiselle käynnille uniklinikalle. Eri puolille päätä liimataan elektrodeja. Myös kasvoihin, vartalolle ja jalkoihin kiinnitetään antureita yöllisiä liikkeitä, hengitystä ja sydämen toimintaa mittaamaan. Happioksitometrin saan mukaani.

Piuhat päässä autolle kävellessäni toivon, että olisin jättänyt auton lähemmäs parkkiin. Liikennevaloissa viereinen kuski tuijottaa.

Saan tietää, että olen hengittämättä keskimäärin 26 kertaa tunnissa. Ja että katkokset kestävät puoli minuuttia. Kuorsaan osan ajasta ja yllän 42 desibeliin. Ei paha. Kokeilen, miltä tuntuu pidätellä hengitystä 30 sekuntia.

Katkoksia voi joillakin pahimmillaan olla yli sata tunnissa.

Kaikkia uniapnean oireita ei ollut. Rikkonaisten öiden vuoksi olin kyllä nukahtaa usein jo aamulla autonrattiin. Moni uniapneetikko on herännyt siihen, että aurausviitat napsahtelevat konepeltiin. Nukahtipa eräs verkostoasentaja pylvään nokkaankin.

Moni kertoo nähneensä minun tavoin painajaisia, joissa on tukehtumaisillaan. Päähäni ei kuitenkaan koskenut aamulla, eikä kurkkuunkaan. En kuolannut tyynylle eikä yöllä tarvinnut juosta vessassa.

Nuutunut kyllä olin ja aivot sumussa.

Ajatus siitä, että uniapnean hoitoon käytettävä cpap-laite kulkee loppuelämän matkassa, ahdistaa aluksi. Samoin kuin laitteen käyttöönotto. Vaikka se puhaltaakin huoneilmaa paineella ja pitää ylähengitystiet auki, on tukehtumisen tunne alussa päällimmäisin.

Peilistä katsoo kokomaskin käyttäjiä Darth Vader, nenämaskilaisilla on kärsä eikä kevyin sierainmaskikaan kovin seksikkäältä näytä.

Totuttuaan moni on antanut korvaamattomalle elämänkumppanilleen nimen. Vireänä pitää Esko, Masiina, Töhötin, Hönkähemmo, Nuuskutuppi, Morrison, Untamo. Untamo on ehkä osuvin. Minulla se on jo seitsemän vuotta ollut Puhku.

Uniapnealla tarkoitetaan toistuvia, vähintään kymmenen sekunnin mittaisia hengityskatkoksia tai hengityksen vaimentumia, jotka johtuvat ylähengitysteiden ahtautumisesta. Ahtaus on myös kuorsaamisen syy.

Kun veren happitaso laskee riittävän alas, nukkuja havahtuu tiedostamattaan ja haukkoo korahtaen henkeä. Katkoksia voi olla pahimmillaan yli satakin tunnissa. Virkisty siinä sitten, kun et pääse syvän unen vaiheeseen.

Uniapneasta on tulossa jo kansansairaus, sillä 9–24 prosenttia väestöstä sairastaa sitä, useimmat tietämättään. Asia konkretisoituu lentoasemalla. Cpap-laitetta käyttävä tunnistaa kyllä harmaan tai mustan laukun, joka nostetaan hihnalle. Usein laukunkantaja on keski-ikäinen mies.

Mutta hyvä, että kantaa, sillä hoitamattoman uniapnean aiheuttamien vakavien sairauksien lista on pitkä.

Kommentoi