Hyökkäys Ukrainaan on supistanut Venäjän taloutta vähemmän kuin sodan alkuvaiheessa odotettiin, arvioi Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos Bofit.
Bofit kertoo Venäjä-ennusteessaan, että Venäjän talouden näkymät ovat juuri nyt poikkeuksellisen sumuiset. Hyökkäys Ukrainaan muutti Venäjän talouspolitiikan linjan kertaheitolla, ja lopulliset seuraukset talouskehitykselle nähdään vasta usean vuoden kuluttua.
Mitään äkkinäistä romahdusta Venäjän taloudessa ei kuitenkaan sodan seurauksena nähty. Tähän on vaikuttanut muun muassa Venäjän talouden rakennemuutos kohti sotataloutta, jossa keskiössä ovat olleet pakotteiden vaikutusten minimointi ja irtautuminen länsimaiden taloudesta. Pitkällä aikavälillä sotatalous aiheuttaa kuitenkin myös ongelmia.
Bofitin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko sanoo, että etenkin muutokset kauppapolitiikan ja ulkomaisen pääoman suhteen näyttävät olevan tarkoitettu pysyviksi.
– Venäjä valmistautuu tässä mielessä pitkään konfliktiin. Ja tästä valinnasta seuraava talouden rakennemuutos runtelee kyllä Venäjän tulevan talouden kasvuedellytyksiä aika lailla, Solanko sanoi ennusteen julkistamistilaisuudessa.
Ennusteet eivät osuneet
Bofit ennustaa Venäjän bruttokansantuotteen supistuvan tänä vuonna kaksi prosenttia. Jos sotatilanne ja pakotteet eivät merkittävästi muutu nykyhetkestä, talouskasvu on vuonna 2024 lähellä nollaa.
Vuonna 2022 Venäjän bkt supistui 2,1 prosenttia edellisvuodesta. Talouden ennakoitiin ennen sodan syttymistä kasvavan noin 2,5 prosenttia, joten sodan negatiivinen vaikutus maan talouteen viime vuonna oli noin 5 prosenttia.
Supistuminen jäi selvästi pienemmäksi kuin heti sodan alussa arvioitiin. Vuosi sitten Bofit arvioi hyvin suuren epävarmuuden keskellä, että Venäjän talous supistuisi vuoden aikana kymmenesosalla.
– Kyllä meillä oli varmaan mielessä sellainen vuosien 2008–2009 kaltainen tilanne, jossa esimerkiksi finanssisektorille käy paljon huonommin kuin nyt on tähän mennessä käynyt, Bofitin tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen kertoi.
Venäjän taloutta pönkittivät muun muassa öljyn ja kaasun tuntuva kallistuminen vuoden aikana sekä länsimaiden asettamien pakotteiden pitkät siirtymäajat. Esimerkiksi EU:n rajoitukset venäläisen raakaöljyn tuonnille tulivat voimaan vasta joulukuussa ja rajoitukset öljytuotteiden tuonnille vasta helmikuussa.
Keskeisin tekijä oli kuitenkin se, että Venäjä muutti jyrkästi talouspoliittista linjaansa. Maa luopui hetkessä kaksi vuosikymmentä noudattamastaan tasapainoisten budjettien ja alijäämien karttamisen periaatteesta, ja myös vapaasti vaihdettava rupla ja pääoman vapaa liikkuvuus jäivät historiaan.
– Päädyttiin kriisin partaalle, josta keskuspankin voimakkaiden toimien ja julkisten menojen kasvun avulla vältettiin suoranainen romahdus. Toki myös viennin kehitys, erityisesti vientihintojen kehitys ja hyvä viljasatokin tukivat taloutta osaltaan viime vuonna, Solanko kertoi.
Solangon mukaan muun muassa keskuspankin toimet ja viennin kasvu olivat asioita, joita ei vuosi sitten osattu ennakoida.
Julkinen talous kestää toistaiseksi
Toistaiseksi sodan aiheuttamat alijäämät valtion budjettiin ovat vielä maltillisia, ja Suomen Pankin mukaan ne pystytään rahoittamaan kansallisen hyvinvoinnin rahaston varoilla, kotimaisella velanotolla tai viime kädessä keskuspankkirahoituksella.
Tänä vuonna alijäämän ennakoidaan olevan selvästi suurempi, ja kansallisen hyvinvoinnin rahaston likvidit varat saattavat loppua vuoden loppuun mennessä.
– Venäjä on edelleen hyvin alhaisen julkisen velan maa. Viime vuoden lopussa julkinen velka kaikkiaan oli noin 12 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä antaa aiheen olettaa, että jos asiat menevät valtiontaloudessa vähän heikommin, niin ainakin jonkin aikaa pystytään aika hyvin ottamaan lisää velkaa, tässä tilanteessa lähinnä kotimaasta, Korhonen sanoi.
Korhonen toteaa, että vaikka Venäjällä ei ole toistaiseksi nähty sodan aikana finanssikriisiä, ei sellainen ole poissuljettu.
– Luulen, että moni venäläinen kotitalous ja yritys on koko ajan hieman hermostunut siitä, mitä tapahtuu. Että tarvitseeko heidän siirtää varojaan pois ruplasta tai venäläisistä pankeista.
Kotimainen rahoitus ei riitä julkiselle sektorille loputtomiin, ja ennen pitkää edessä on julkisen talouden sopeutustoimia.
Samaan aikaan Venäjän vientitulot pienenevät, kun öljyn ja kaasun vienti vähenee pakotteiden seurauksena ja fossiilienergian maailmanmarkkinahinnat laskevat. Talouskasvun kannalta hankalaa kokonaisuutta pahentaa se, että työikäisten määrä Venäjällä on laskenut tuntuvasti.
Sotatalous nakertaa tuottavuutta
Sotatalouteen siirtyminen merkitsee myös sitä, että esimerkiksi sotateollisuuteen käytettävät resurssit ovat poissa muista, kenties tuottavammista investointikohteista. Myös länsituonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla ja ulkomaankaupan suuntautuminen Aasiaan vaativat merkittäviä investointeja.
Kaikkiaan valtion rooli taloudessa on kasvanut huomattavasti, ja erityisesti suuryritykset ovat aiempaa riippuvaisempia vallanpitäjistä. Yhä suuremman osan investoinneista tekeekin valtio, kun taas yrityksille ei riitä rahoitusta enää entiseen malliin.
Pitkällä aikavälillä tämä merkitsee sitä, että talouden tuottavuus heikkenee ja kasvuvauhti hidastuu.
Bkt ei kerro koko tarinaa
Suomen Pankki muistuttaa, että Venäjän nykytilanteessa bkt ei ole mittarina niin hyödyllinen kuin yleensä. Sodilla on tapana vaikuttaa bkt:hen myönteisesti, jos sotatoimet eivät kohdistu maan omalle alueelle. Esimerkiksi monet sodankäyntiin tehtävät hankinnat kirjautunevat investointeihin ja kasvattavat bkt:tä, vaikka ne eivät edistä kansalaisten hyvinvointia.
Suomen Pankin mukaan on myös huomattava, että länsituonnin korvaaminen heikkotasoisemmilla komponenteilla tuskin heijastuu täysimääräisesti virallisiin talouslukuihin.
Ennusteeseen liittyy myös merkittäviä epävarmuustekijöitä, joista tärkein on se, miten sotatilanne kehittyy. Toinen riskitekijä on se, miten Venäjän julkinen talous kestää alijäämät ja valtion velanoton. Edessä voi olla uusi talouskriisi, jos valtionvelan kasvu vaikeuttaa yritysten rahoitusten saatavuutta ja kiihdyttää inflaatiota.