Vaikka Suomi on kirjanjulkaisussa maailman tilastokakkonen väestömäärään nähden, kirjakauppa-ala sinnittelee murroksessa. Vaikeuksia kirjakaupoille toi Suomessa niinkin myönteinen muutos kuin toisen asteen opintojen siirtyminen maksuttomaksi.
– Kirjakauppa-ala on muutoksessa ja murroksessa useista syistä. Koronan kanssa samaan aikaan tuli Suomessa laajennettu oppivelvollisuus. Toisen asteen opintojen oppikirjojen myynti siirtyi pois kirjakaupoista. Se vähensi asiakasmääriä, sanoo Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson.
Kun toisen asteen oppikirjat ostivat aiemmin oppilaat tai heidän vanhempansa kirjakaupoista, nykyisin ne ostaa kunta muuta kautta.
Haasteita kirjakaupoille tuo myös äänikirjan läpimurto, ja lisäksi harkinnan paikka on sijainti: kannattaako kirjakauppojen siirtyä keskusta-alueilta suuriin kauppakeskuksiin, joita on rakennettu sisääntuloväylille?
Yleiskirjakauppojen määrä on vähentynyt kolmella neljäsosalla 1970-luvun taitteesta, ja vielä 25 vuotta sitten niitä oli noin puolet enemmän kuin nyt. Tampereelta tuli juuri tieto, että Suomalainen kirjakauppa sulkee siellä kaksi nykyisistä viidestä toimipisteestään.
Suomessa on nyt noin 140 yleiskirjakauppaa. Markettien ja tavaratalojen yhteydessä toimii pienemmällä valikoimalla noin 180 kirjaosastoa.
Äänikirjan kate pienempi
– Tuntuu hieman syntiseltä sanoa, mutta kustantamoille korona-aika oli hyvää aikaa. Tämä johtui ihan siitä käytännön syystä, että muu kulttuuritarjonta oli silloin käytännössä kiinni. Ihmiset alkoivat kokeilla erityisesti äänikirjojen käyttämistä, niitä pystyi ostamaan sähköisesti. Mutta osa kirjakaupoista otti takkiinsa samalla tavalla kuin muukin vähittäiskauppa, kun ihmiset eivät päässeet liikkumaan, vertaa Suomen kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho.
Hän kuitenkin myöntää, että painettu kirja on edelleen ratkaisevan tärkeä paitsi kirjakaupoille myös kustantamoille.
– Valtaosa kustantamojen, kirjakauppojen ja kirjailijoiden tuloista tulee edelleen painetusta kirjasta. Osapuilleen neljä äänikirjaa tuo saman tuoton kuin yksi paperikirja.
Kirja-alan päättyneen vuoden myyntitietoja ei ole vielä niputettu, mutta kovin myönteisiä ne tuskin ovat.
– Ukrainan sota on vaikuttanut kaupankäyntiin monilla aloilla. Samoin sähkön hinnan ja korkojen nousu sekä inflaatio ovat vaikuttaneet kuluttajiin, Karlsson sanoo.
Laiho lisää, että alan keskeinen sesonki isänpäivästä jouluun ei ilmeisesti sujunut tällä kertaa kovin hyvin.
– Oma tulkintani tästä on se, että nousseet sähkölaskut ja tilanne ylipäänsä ovat saaneet suomalaiset tinkimään rahankäyttöään.
Lukutaito ja -harraste hiipuneet?
Vaikka äänikirjojen suosio on noussut nopeasti, sekä Laiho että Karlsson näkevät painetun kirjan mahdollisuudet.
– On sanottu, että Gutenbergin ensimmäinen kirja oli Raamattu ja toinen hänen painamansa kirja kertoi siitä, että kirja oli kriisissä. Mutta vakavammin puhuen, Suomi on maailman kakkonen siinä, montako kirjanimekettä maassa julkaistaan väkilukuun nähden. Meillä kirjallisuudella menee yleisesti ottaen ihan hyvin, Laiho sanoo.
Karlsson painottaa, että äänikirjaa ja painettua kirjaa ei kannata pitää kilpailijoina.
– En näe niin, että tässä olisi nollasummapeli, jossa äänikirjan ostaja ei voisi olla myös painetun kirjan ostaja. Printtikirja ja äänikirja tukevat varmasti toisiaan. Lukeminen lisää aina lukemista. Samoin pitkän tekstin lukemisella on tiedon käsittelyn kannalta hyvin tärkeä merkitys edelleen, vaikka elämmekin digitaalisessa maailmassa.
Tuohon liittyy iso kysymys siitä, ovatko suomalaistenkin lukuharraste ja lukutaito heikentyneet nettiaikana.
– Tuskin kukaan enää kieltää sitä, että Suomessa on tapahtunut lukutaidon heikkenemistä. Mutta voi kysyä, missä määrin se liittyy vapaaehtoisen lukemisen vähenemiseen. Sitten voidaan katsoa, missä määrin lukemista on siirtynyt lukuaikapalveluihin ja e-äänikirjojen kuunteluun, sanoo Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen.