Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pamela Tola haluaa elokuviin aitoutta – draamakomedia Järjettömän paska idea on Tolan kolmas oma ohjaus

Jo elokuvan nimi kertoo rohkeudesta riskinottoon. Järjettömän paska idea on Pamela Tolan kolmas oma ohjaustyö. Vaikka se on draamakomedia, sävyt ja henkilöt eivät ole viihdeleffalle tyypillisiä.

Elokuva kertoo kaveruksista, jotka työskentelevät pelialalla. Ripe (Alina Tomnikov) on työssään ylistetty oman tiensä kulkija. Noora (Iina Kuustonen) on yhtiökumppani ja bestis. Ystävyyssuhteessa on läheisriippuvuuden piirteitä.

– He ovat kietoutuneet yhteen, ja on vaikea erottaa, onko kyse ystävyydestä, rakkaudesta vai perhesuhteesta, Tola kuvailee.

– Minua kiinnostaa kuvata ihmisiä ja ihmissuhteiden dynamiikkaa sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat, kaoottisinakin.

Silti elokuva pyrkii myös vilpittömään optimismiin.

– Emme vain ole tottuneet näkemään elokuvissa aikuisten jopa sairaita ystävyyssuhteita, Tola summaa.

Kiiltokuvan rikkominen on hänestä elokuvantekijöille myös velvollisuus. Kuten edellisen ohjauksensa Teräsleidit, tälläkin kertaa Tola käsikirjoitti itse. Alkuperäiskäsikirjoitus oli Sussu Laaksosen.

– Nuoret tottuvat näkemään elokuvien todellisuutta ja omaksuvat siitä asioita, Tola pohtii.

– Fiktio luo faktaa. Jos fiktio on vääristynyttä ja typistää ihmiset kapeiksi, hyviksi ja pahoiksi, sehän on huolestuttavaa.

Elokuva saa ensi-iltansa loppuviikosta.

Menestys ei ole itsetarkoitus

Tola on kauan ollut Suomen ykkösrivin näyttelijöitä. Elokuvatähdeksi hän nousi Tyttö sinä olet tähti- ja Napapiirin sankarit -elokuvista. Oma ohjaus Teräsleidit sai peräti 247 000 katsojaa. Juuri ennen korona-aikaa tammikuussa 2020 ensi-iltaan tulleen Teräsleidien jälkeen ei yksikään kotimainen elokuva ole päässyt lähellekään samaa.

Elokuva sai kolme Jussi-ehdokkuutta sekä pääsi European Film Awards -gaalassa ehdolle parhaan komediaelokuvan sarjaan.

Paineita menestyksestä ei silti tullut, Tola vakuuttaa.

– En lähtenyt Teräsleideissäkään tavoittelemaan suurta yleisöä vaan tekemään parasta mahdollista elokuvaa. Totta kai on ihanaa, että se myös löydettiin.

Hän korostaa, ettei menestys ole taiteen mittari. Se on korkeintaan osoitus, että todellisuus on ottanut fiktion hyvin vastaan.

– Kai olen ohjaajana aina ikään kuin tekemässä viimeistä elokuvaani. Jos rahoitusta ei enää tule, keksin varmaan jotain muutakin, Tola sanoo naurahtaen.

Epänormatiivinen antisankari

Elokuvien tekemisestä Tola puhuu haastavana kokonaisuutena. Näyttelijyyden kautta voi tehdä monia asioita, mutta ohjaaja-käsikirjoittajana on laajempi mahdollisuus vaikuttaa katsojien mieleen.

– Yhteiskunnallinen taso on tärkeä. En vain voisi kulkea julistamassa, että hei, tässä on uusi kiva leffa, tulkaa kaikki nyt katsomaan. Täytyy olla merkityksellisiä teemoja.

Järjettömän paskassa ideassa keskustelua mahdollistavia aiheita ovat epänormatiivisuus ja epäneurotyypillisyys.

Ripe on uudenlainen hahmo suomalaisessa elokuvassa. Tolan mukaan monet käsikirjoituksen lukeneet ajattelivat oitis, että Ripe on mies. Hän kertoo innostuneensa ristiriidasta, joka syntyi, kun roolissa on näyttelijä, jota ei ole nähty androgyyninä.

– Alina on kaunis, herkkä, ei lainkaan uhkaavan oloinen fyysisesti. Käsikirjoituksen Ripe on aggressiivinen ja maskuliininen, Tola kuvailee.

– Olemme tottuneet näkemään maskuliinisen oloisen naisen tietynlaisena hahmona.

Ainakin Ripe on ei-binäärinen, mutta hänen sukupuolinen suuntautumisensa jää tulkinnan varaan.

– Ajattelen Ripeä ihmisenä, henkilönä, joka käyttäytyy näin. En sukupuolen tai suuntautumisen kautta. Ristiriita on ihmisessä, ei vain lokeroitavissa ominaisuuksissa.

Tapahtumapaikkana Oulu

Suuri osa suomalaisista elokuvista kuvataan pääkaupunkiseudulla. Kuvauskaupunkeina päätään ovat nostaneet myös ensin Turku ja sitten Tampere.

Järjettömän paska idea -elokuva on kuvattu Oulussa. Ulkopaikkakuntalaisetkin voivat tunnistaa torin sekä esimerkiksi läheisen Hailuodon maisemia.

– Olen itse Joensuusta kotoisin. Tuntuu jopa vaikealta kertoa tarinoita helsinkiläisenä, kun en yksinkertaisesti koe olevani helsinkiläinen, Tola sanoo.

– Haluan, että on elokuvan oma maailma, joka ei sitoudu arkirealismiin. Ei Oulua tuoda esiin, mutta ehkä se tuo fiiliksen, että nyt ei olla Helsingin kuplassa.