Pääministeri Sanna Marinin (sd.) käyttäytyminen voi osaltaan madaltaa kynnystä lähteä mukaan politiikkaan, arvioi politiikantutkija Emilia Palonen Helsingin yliopistosta.
Marinista levisi keskiviikon ja torstain aikana videoita, joissa hän juhli railakkaasti sosiaalisesta mediastakin tuttujen julkkisten kanssa. Marin on saanut julkisessa keskustelussa paljon arvostelua muun muassa pääministerin instituution horjuttamisesta. Toisaalta ihmiset ovat antaneet ymmärrystä sille, että myös pääministeri saa juhlia ja tarvitsee vapaa-aikaa.
– Demokratian kannalta on huolestuttavaa, että ihmiset eivät lähde mukaan politiikkaan, koska julkisuuskontrolli on vaikeaa. Marinin "olen mitä olen, enkä aio muuttua" -asenne on freesi. Sillä ei haeta kontrollifriikkiyttä omasta julkisuuskuvasta vaan hyväksytään, että se on rosoinen, Palonen sanoo.
Hänen mukaansa politiikkaan mukaan innostamiseen tarvitaan persoonaa.
– Politiikasta ei olla kiinnostuneita, kun kuva on se, että pitää vaan kriisistä toiseen luotsata Suomi-laivaa, eikä voi välillä irrotella, Palonen sanoo.
Video voi aina päätyä julkisuuteen
Marin on sanonut tienneensä, että häntä kuvataan, mutta luottaneensa siihen, että videoita ei julkaistaisi, koska ne ovat yksityisiä ja yksityisissä tiloissa kuvattu.
– Itse näen, että siinä, että tanssii ja juhlii ja laulaa ja viettää hauskaa iltaa ystävien kanssa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta olen harmissani kyllä siitä, että nämä videot ovat levinneet ja niitä on levitetty, Marin kommentoi medialle SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kuopiossa.
Palonen pohtii, eikö Marin ymmärtänyt, että video voi aina päätyä julkisuuteen. Some on nykyään laajempi, ja sen toiminta tulisi Palosen mukaan ymmärtää.
– Marinin pitäisi ymmärtää se, että jos annat kuvata itseäsi, video voi päätyä sellaisten ihmisten käsiin, jotka haluavat levittää sitä. On olemassa datavarkauksienkin mahdollisuus, Palonen sanoo.
Toinen kysymys juhlinnassa on ollut se, onko pääministerillä oikeus vapaa-aikanaan juhlia ja hullutella.
– Voi olla ihan hyväkin asia, että pääministeri joskus hulluttelee ja vaikuttaa tavalliselta nuorelta ihmiseltä, Palonen sanoo.
Mariniin reagoidaan eri sukupolvissa eri tavoin
Palosen mukaan videolla esiintyvät muut henkilöt pitkälti elävät julkisuudesta ja heille videoilmaisu on normaalia. Normaalia se on myös erityisesti nuorille ihmisille.
– Marin toimii innostajana nuorille. Jos liikaa dissataan Marinia ja tätä videota, arvostellaan myös nuorta sukupolvea ja heidän kulttuurista ilmaisuaan, Palonen sanoo.
– Ajattelen 1970-lukua ja sitä, että ei saanut olla pitkiä tukkia ja poliitikkojenkin piti käyttäytyä tietyllä tavalla. Yhtäkkiä tuli joukko nuoria poliitikkoja eduskuntaan haastamaan vanhaa sukupolvea, hän sanoo.
Palosen mukaan Marin onkin tässä mielessä saanut aikaan sukupolvien välisen kulttuuritörmäyksen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on hänen mukaansa tapahtunut muutos myös siinä, mitä poliitikkojen yksityiselämästä tiedetään julkisuudessa. Kontrolli julkisuuskuvasta on poliitikoillakin muuttunut.
– Varmasti moni 90-luvulla tai 2000-luvulla nuoruutensa elänyt on tosi tyytyväinen, että heidän nuoruudessaan ei somevideoita ollut, Palonen naurahtaa.
Poliitikot tavoittavat kansan sosiaalisessa mediassa
Palosen mukaan kansalaiset ovat tottuneet näkemään poliitikkoja erilaisissa arkisissakin tilanteissa sosiaalisen median kautta, mikä on tuonut poliitikkoja ainakin näennäisesti lähemmäs kansaa.
– Poliittinen julkisuus on 2020-luvulla sitä, että myös yksityisiä tilanteita tulee julki tarkoituksella ja tahattomasti, Palonen sanoo.
Kansalaiset seuraavat poliitikkoja eri kanavilla, ja se on julkista tilaa. Jos poliitikot eivät olisi somessa, he eivät olisi Palosen mukaan kansalaisjulkisuudessakaan läsnä.
– Olisi surku, jos Sanna Marin ei milleniaalina olisi somessa. Se kuuluu hänen työkuvaansa, persoonaansa ja sukupolveensa, että on, Palonen sanoo.
Hänen mukaansa jokainen poliitikko pyrkii kommunikoimaan politiikkaa myös omalle sukupolvelleen ja tuomaan heitä mukaan politiikkaan. Sosiaalinen media tavoittaa niin nykyiset kuin tulevaisuudenkin äänestäjät. Eri sosiaalisen median kanavia seuraavat eri ikäiset ryhmät, ja Palosen mukaan olisi sääli, että poliitikot toimisivat vain esimerkiksi Twitterissä.
– Poliitikot toimivat eri somekanavissa, ja heillä on niissä kaikissa hieman erilainen tyyli, Palonen sanoo.
Muun muassa siksi hän arvioikin, olisiko Marinista levinneeseen videoon reagoitu eri tavalla, jos se olisi julkaistu vaikka erityisesti nuorten suosimassa videopalvelu Tiktokissa. Tiktok on Palosen mukaan tärkeä väylä poliitikoille, jotta nuoret äänestäisivät ja innostuisivat politiikasta.
– Nuorten kohdalla tärkeää on, että välillä tulee vakavia viestejä, mutta myös välillä hömppää. Ja ehkä myös vakavia viestejä, joissa on mukana hömppää, Palonen kertoo.
Palosen mukaan se, miten videoihin reagoidaan, riippuu myös siitä, mille alustalle ne ladataan. Iltapäivälehtien etusivulle ilmestyvä video herättää heti suuremman reaktion.
– Jos video olisi jaettu vaikka Tiktokissa, olisiko tullut yhtä iso haloo, Palonen pohtii.
Hänen mukaansa muutaman vuoden päästä voi olla mahdollista, että poliitikot ovat tottuneet jakamaan raflaavampaa sisältöä somekanaville.
– On ehkä käynnissä tietynlainen poliittisen kommunikaation murros. Vakavasti otettavatkin poliitikot voivat laittaa ruokaa tai tanssia Tiktok-videoilla, hän sanoo.
Palonen kuitenkin muistuttaa, että on hyvä huomioida, että Marin itse ei julkaissut juhlista levinnyttä videota.
– Hän voi kokea tästä häpeää, ja myös hänen puolestaan sitä voidaan tuntea, Palonen toteaa.
Lyhyet videot voivat luoda väärintulkintoja todellisuudesta
Palosen mukaan ihmiset luovat mielikuvia lyhyiden sosiaaliseen mediaan jaettujen katkelmien perusteella, kuten Marinin kohdalla juhlista levinneiden videoiden perusteella.
– Yksittäisestä tapauksesta syntynyt kohu häivyttää taakseen sen, mitä suurimman osan aikaa on oikeasti tapahtunut. Kaikkihan sen tietävät, että ei kenenkään arki ole pelkkää juhlaa. Sääli, että se kostautuu poliitikolle niin, että häntä muistellaan ainaisena bilettäjänä, vaikka todellisuudessa käynyt juhlissa vain muutaman kerran, hän sanoo.
Palosen mukaan Marinista syntynyt kuva on itsemme tulkitsema julkisuuskuva, ja luodut julkisuuskuvat voivat mennä harhaan. Yksittäisiin videoihin tai kuviin perustuvat julkisuuskuvat voivat luoda väärintulkintoja todellisuudesta.
Palosen mukaan samanlainen mielikuva saattaa syntyä myös blogien kirjoittajista.
– Blogikirjoituksessaan bloggaaja voi olla vain kerran käynyt viiden tähden hotellissa näyttäytymässä, mutta postaus saa bloggaajan elämän näyttämään jatkuvalta hotellissa elämiseltä, Palonen sanoo.