Suomalaisissa peleissä esiintyy hyvin vähän vammaisia eikä lainkaan transhahmoja – "On väkivaltaa jättää vähemmistön edustajat huomiotta"

Vähemmistöjen edustajia näkyy suomalaisissa peleissä todella vähän, ilmenee hiljattain valmistuneesta tutkimuksesta. Pelialan monimuotoisuuteen keskittyneen järjestön We in Gamesin ja Naisjärjestön Keskusliiton yhteistyöhankkeessa selvitettiin, kuinka monimuotoisia pelejä Suomessa luodaan.

Tutkimuksesta selvisi, että transhahmoja ei näkynyt yhtään, vammaisia hahmoja oli 2,5 prosenttia ja vain kahdessa pelissä oli samaa sukupuolta olevien parisuhde. We in Gamesin puheenjohtajan ja pelialan ammattilaisen Taina Myöhäsen mukaan representaatiota olisi tärkeä olla.

– On todella tärkeää, että kaikissa mediatuotteissa, niin peleissä, mainoksissa kuin elokuvissakin, näemme itsemme kaltaisia ihmisiä, kertoo Myöhänen.

Hankkeessa tutkittiin yli sataa peliä, jotka on julkaistu vuosina 2018–2020.

Näkymättömyys peleissä voi johtaa pelkoon

Myöhänen kertoo, että oli aika, kun pelimaailman trendi oli tehdä kaikista "pahiksista" aasialaisia.

– Muistan, kun ihmiset kommentoivat kertoen kuinka pahalta se tuntuu, että tapat pelissä aina itsesi kaltaisen ihmisen.

Ainoa merkittävä seikka ei siis ole se, onko pelissä vähemmistöä edustavia hahmoja, vaan on myös tärkeää, millaisina heidät näytetään. Jos peleissä esitetään aina samaa stereotypiaa, se voi vaikuttaa siihen, miten muut näkevät heidät.

Myöhänen on huolissaan siitä, kuinka vähän transhahmoja peleissä esiintyy. Näkymättömyys peleissä voi johtaa pelkoon olla oma itsensä oikeassakin elämässä.

– Mitä se transihmiselle kertoo, että et edes näe kaltaisiasi ihmisiä, saatikka sitten saa pelata itsesi kaltaista hahmoa, pohtii Myöhänen.

Erilaisilla hahmoilla pelaaminen voi auttaa nuoria pelaajia tutustumaan itseensä ja vapautumaan ulkopuolisesta paineesta.

– Se voi olla todella vapauttavaa, kun voit luoda hahmon joka on kaikkea sitä, mitä toivoisit itsesi olevan, sanoo Myöhänen.

Pelit vaikuttavat empatiakykyyn

Pelien ääressä vietetään nykyään paljon aikaa ja melkein kaikki pelaavat, kertoo Myöhänen. Varsinkin kun joidenkin pelaajien sosiaalinen elämä pyörii pelien ympärillä, pelit muodostavat suuren osan elämämme kuvastoa. Jos näkemämme kuvasto on täynnä sukupuolittunutta väkivaltaa ja yhdenlaista kuvastoa, seuraukset voivat olla negatiiviset.

– On tutkittu, että peleissä näkyvä kuvasto voi vaikuttaa empatiakykyymme myös tosielämässä, sanoo Myöhänen.

Peleillä on kuitenkin myös valtaa parantaa empatiakykyämme. Empatiakyky erilaisia ihmisiä kohtaan voi parantua, jos pelaamme hahmoilla, jotka eivät näytä samalta kuin me, mutta samaistumme hahmon tarinaan.

Ulossulkeminen on väkivaltaa

Hankkeessa tutkittiin myös sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa. Tähän sisältyy fyysisen väkivallan lisäksi hahmojen puuttuminen, ulossulkeminen, haukkuminen, sanastot, pelin kuvakulmat ja hahmojen asut.

– Esimerkiksi muunsukupuolisten hahmojen kohdalla näimme ulossulkemista, koska heitä ei yksinkertaisesti ollut pelattavina hahmoina. Siinä kerrotaan muunsukupuolisille ihmisille, että teitä ei ole olemassa, ja sekin on väkivaltaa, Myöhänen sanoo.

Hankkeen tavoitteena on saada pelintekijät ymmärtämään, miten luoda monimuotoinen peli ja herättää keskustelua. Sukupuolittunut väkivalta herätti joidenkin pelintekijöiden keskuudessa hämmennystä.

– Meiltä kysyttiin, että eivätkö he siis voi luoda naishahmoja peliin, joissa esiintyy väkivaltaa. Sitä emme tietenkään tarkoita, vaan tavoitteena on, että esimerkiksi naishahmoa ei rakenneta eri tavalla kuin muita hahmoja, Myöhänen selittää.

Vaihtelu virkistää pelaajia

Monimuotoisuuden lisääminen peleissä voi Myöhäsen mukaan olla myös positiivinen asia pelintekijöiden liiketoiminnalle. Pelejä tehdessä täytyy aina löytää jotain uutta.

– Maailmalla on tehty kyselyitä siitä, toivoisivatko pelaajat monimuotoisempia hahmoja, ja vastauksista on noussut esiin tyytymättömyys tämän hetken tilanteeseen, sanoo Myöhänen.

Pelaajat toivovat siis yhä enemmän saavansa pelata omanlaisiaan hahmoja. Tämän lisäksi pelaajat toivovat yhä enemmän epätäydellisiä ja puutteellisia hahmoja.

– Pelaaminen alkaa käydä tylsäksi, jos sankarihahmo on täydellinen ja toimii aina oikein, kertoo Myöhänen.

Myöhänen toivoo että heidän hankkeensa innostaisi pelintekijöitä tekemään rohkeasti erilaisia hahmoja.

– Voitaisiin kokeilla tehdä vaikka vammainen hahmo, ja rakentaa tarina sen ympärille.