Sota saattaa olla etäällä, mutta Ukrainan kriisin luomat jännitteet ovat kiristäneet ilmapiirin jopa syrjäisessä pikkukaupungissa Norjan Huippuvuorilla. Barentsburgissa venäläiset ja ukrainalaiset hiilikaivosmiehet ovat työskennelleet rinnakkain vuosikymmeniä, mutta nyt sekä sää että tunnelma ovat olleet kevättalven mittaan hyytävät.
Huippuvuorten saariston kaupungissa voi nähdä menneen aikakauden jäännöksiä, jotka todistavat edesmenneen Neuvostoliiton pitkäaikaisesta läsnäolosta. Katukuvaa koristaa edelleen Vladimir Leninin rintakuvaveistos, joka julistaa kyrillisillä kirjaimilla "Tavoitteemme – kommunismi".
Yhteinen Neuvostoliiton historia ei kuitenkaan enää luo siltaa ukrainalaisten ja venäläisten välille Barentsburgissakaan.
Nyt taajamassa asuu noin 370 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa on ukrainalaisia. Suurin osa kaivoskylän ukrainalaisista on tullut venäjänkieliseltä Donbassin alueelta. Loput Barentsburgin asukkaista ovat venäläisiä.
Mielipiteet jakautuneet täysin
Avoimilta kärhämiltä on Barentsburgissa ainakin tähän asti säästytty. Näkemyserot kylässä ovat kuitenkin jyrkkiä.
– Mielipiteet ovat jakautuneet täysin kahteen ääripäähän, polarisoituneet, myöntää venäläinen matkaopas ja historioitsija Natalia Maksimishina.
Hän silti samalla painottaa, miten "pitkä ja vaikea Neuvostoliiton historia on opettanut meille sen, että ihmiset täällä tietävät milloin lopettaa politiikasta puhuminen".
Jotkut ukrainalaiset syyttävät Barentsburgin hiilikaivoksella toimivaa venäläistä valtionyhtiötä Arktikugol Trustia erimielisyyksien vaimentamisesta.
Merkki siitä, että viha kiehuu pinnan alla, voisi olla se, että noin 45 ihmistä on lähtenyt kaupungista "operaation alkamisen jälkeen", sanoo Venäjän konsuli Sergei Gustshin. Hän puhuu hyökkäyksestä Ukrainaan Venäjän käyttämällä kiertoilmauksella.
Lähdöt kertovat paljon, sillä Barentsburgista lähteminen ei ole helppoa. Länsimaiden venäläisille pankeille asettamat sanktiot eivät ole vain estäneet Huippuvuorten kaivostyöläisiä lähettämästä rahaa kotiin perheilleen, ne ovat myös vaikeuttaneet lentolippujen ostamista.
Gustshin myöntää, että barentsburgilaisten "sosiaalisissa verkostoissa, kuten Facebookissa ja Telegramissa, on tietysti jännitteitä ja keskusteluja".
Huippuvuorten keskuspaikassa Longyearbyenissä asuu pääosin norjalaisia, mutta myös siellä on sekä venäläinen että ukrainalainen yhteisö. Longyearbyenin pormestari Arild Olsen, joka on asunut Huippuvuorilla 22 vuotta, sanoo, että hän ei ole koskaan aiemmin kokenut sellaista epäsopua jota siellä nyt nähdään.
Vastauksena Venäjän hyökkäyssodalle useimmat Longyearbyenin matkanjärjestäjät lopettivat turistien kuljettamisen Barentsburgiin.
Satavuotias sopimus
Arktikugol Trust on operoinut kaivosta Barentsburgissa Isfjorden-vuonon rannalla jo liki vuosisadan, vuodesta 1932 asti.
Maallikko saattaa ihmetellä, miten kommunistinen Neuvostoliitto sai oikeuden pääsyyn Norjan alueelle. Syynä on vuonna 1920 solmittu sopimus Huippuvuorten asemasta. Siinä saaristo tunnustettiin osaksi Norjaa, mutta sopimus samalla takasi allekirjoittajamaiden kansalaisille tasavertaisen pääsyn Huippuvuorten luonnonvaroihin.
Tuohon vedoten Neuvostoliitto perusti saarille kaivoksen.
Leninin rintakuvan ohella slaavien läsnäolon maamerkki Barentsburgissa on Gustshinin työpaikka, Venäjän konsulaatti. Rakennus on suojattu korkeilla rautatangoilla ja turvakameroilla, ja se on koristeltu ylellisesti marmorisella sisäänkäynnillä, talvipuutarhalla sekä mittatilaustyönä tehdyillä raanuilla.
Konsulaatin loisto erottuu hyvin selvästi muuten harmaasta kaivoskaupungista.