Naisten tilastollinen osuus väkivallan tekijöinä parisuhteessa on kasvanut – naisten tekemä väkivalta on voinut tulla aiempaa paremmin tietoon

Kun tarkastellaan parisuhteissa tapahtuvaa fyysistä väkivaltaa, tekijä on edelleen selvästi useammin mies kuin nainen – mutta naisten osuus on hieman noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2020 noin 81 prosentissa viranomaisten tietoon tulleista tapauksista väkivaltainen osapuoli oli mies.

Kymmenen vuotta aiemmin miesten osuus oli viisi prosenttiyksikköä korkeampi, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Martta October.

– Koska parisuhdeväkivallassa on kyse pitkälti piilorikollisuudesta, tästä ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että naisten väkivaltaisuus olisi kymmenessä vuodessa lisääntynyt viidellä prosenttiyksiköllä, vaan todennäköisemmin naisten miehiin kohdistama väkivalta on vain tullut hieman paremmin viranomaisten tietoon, October toteaa.

Octoberin mukaan toistuvasti väkivaltainen osapuoli on useammin mies kuin nainen. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on myös keskimäärin vakavampaa.

Kotihälytykset ovat lisääntyneet

Rikosuhritutkimusten mukaan vain noin 10 prosenttia kaikesta lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntija Jaana Autto kertoo, että poliisin saamien kotihälytysten määrät ovat kasvaneet koronapandemian aikana: pandemia on lisännyt pahoinvointia ja vaikuttanut siten myös ihmissuhteisiin.

Ensi- ja turvakotien liiton turvakodeissa asiakasmäärät ovat Autton mukaan kuitenkin vähentyneet. Kotioloihin eristäytyminen ja kontaktien välttäminen ovat voineet nostaa turvakotiin hakeutumisen kynnystä.

Väkivaltatyön avopalveluissa asiakasmäärät ovat sen sijaan lisääntyneet huomattavasti.

Saman vahvistaa myös THL:n erityisasiantuntija Elisa Niklander. Esimerkiksi valtakunnallisessa lähisuhdeväkivallan uhreille tarkoitetussa auttavassa puhelimessa Nollalinjassa puheluiden määrät nousivat vuonna 2020 niin merkittävästi, että viime vuonna Nollalinja avasi myös chat-palvelun auttavan puhelimen rinnalle.

– Chatin kautta yhteyden ottamiseen on matalampi kynnys ja yhteyttä voi olla mahdollista ottaa myös tilanteissa, joissa väkivallan tekijä on samassa asunnossa, Niklander sanoo.

Asenteet ovat muuttumassa

Naisten kumppaneihinsa kohdistaman fyysisen väkivallan osuus on kasvanut pidemmällä aikavälillä myös niissä tapauksissa, joiden seurauksena hakeudutaan turvakotiin. Jaana Autton mukaan tämä kertoo lähinnä siitä, että asenteet ovat muuttumassa. Myös naisten tekemästä väkivallasta on alettu puhua enemmän, mikä on lisännyt tietoisuutta ja tukenut väkivallan tunnistamista.

Autto kertoo, että naisten väkivaltaiseen käytökseen liittyy edelleen väheksymistä, eikä sitä pidetä yhtä vakavana kuin miesten tekemää väkivaltaa. Tämä voi johtaa siihen, että tällaiseen suhteeseen jäädään helpommin eikä tilanteeseen osata hakea apua.

– Nykyään myös naisten uhreja – niin miehiä, naisia kuin muunsukupuolisiakin – ohjataan tehokkaammin turvakoteihin. Kansalaisilla on myös itsellään paremmin tietoa siitä, missä tilanteissa ja ketkä voivat mennä turvakotiin. Asennemuutoksen eteen on tehtävä silti jatkossakin töitä.

Autto muistuttaa, että myös väkivaltaa käyttävän on aina tärkeää saada apua, sillä väkivalta loppuu harvoin itsestään. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalveluissa autetaan myös väkivallan tekijöitä.

Väkivaltaisesta suhteesta irtaantuminen ei ole helppoa

Suomessa parisuhdeväkivaltaa kokevat selvästi eniten 25–45-vuotiaat naiset. Väkivallan riskiä lisäävät esimerkiksi aikaisempi väkivaltaisuus, lapsuudessa koettu väkivalta, erilaiset päihde- ja mielenterveysongelmat sekä kuormittavat elämäntilanteet, kuten ero, raskaus- tai pikkulapsiaika, kertoo THL:n Martta October.

Jaana Autton mukaan myös stressaantuneisuus, yleinen epävarmuus, mustasukkaisuus sekä kohtuuttomat odotukset kumppania kohtaan voivat lisätä väkivaltaisen käytöksen riskiä.

Autto muistuttaa, että väkivaltaisesta parisuhteesta irtaantuminen ei ole yksinkertaista tai helppoa. Jotkut lähtevät suhteesta nopeasti, kun taas toiset saattavat elää siinä jopa vuosikymmeniä.

– Väkivalta alkaa parisuhteessa yleensä pikkuhiljaa ja pahenee asteittain, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että sitä ei ole aina kovin helppo tunnistaa.

Fyysisesti väkivaltaisissa suhteissa on aina myös henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on voinut heikentää uhrin itseluottamusta ja omanarvontunnetta, ja hän saattaa kokea syyllisyyttä, häpeää sekä epäuskoa väkivallasta.

Ensi- ja turvakotien liiton tekemän kyselyn mukaan avun hakemisen taustalla ovat useimmiten huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta, huoli lapsista, kyllästyminen pelkäämään tai ylipäätään ymmärrys siitä, että on tapahtunut väkivaltaa.

Elisa Niklander THL:stä kertoo, että toisinaan uhri palaa väkivaltaiseen suhteeseen useita kertoja ennen lopullista irtaantumista. Tämä johtuu ainakin osittain parisuhdeväkivallan dynamiikasta: harvassa parisuhteessa on kyse vain väkivallasta, vaan hyvät ja pahat vaiheet sekä teot vaihtelevat.

– Usein väkivaltaa kokenut kokee myös rakkauden ja kiintymyksen tunteita väkivallan tekijää kohtaan. Tunteet väkivaltaista kumppania kohtaan voivat olla siis hyvin ristiriitaiset.

Väkivaltaa kokenut voi hakea apua esimerkiksi Nollalinjasta. Ilmaiseen auttavaan puhelimeen, numeroon 080 005 005, voi soittaa mihin kellonaikaan tahansa. Chat palvelee klo 9–15 osoitteessa nollalinja.fi. Myös kaikkien Suomen turvakotien osoitteet ja puhelinnumerot löytyvät nollalinjan nettisivuilta .