Kireät suurvaltasuhteet ja teknologian kehitys ovat laittaneet ydinaseriisunnan ahtaalle

Presidentit Barack Obama ja Dmitri Medvedev sekä allekirjoitettu uusi Start-sopimus vuonna 2010. AFP / LEHTIKUVA

Anssi Rulamo / STT

Ydinaseet eivät enää kummittele useimpien ihmisten mielissä samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana, ja ydinkärkien määrä maailmassa on vain viidennes takavuosista. Ydinasepolitiikka on kuitenkin hiipinyt viime vuosina takaisin kansainvälisen turvallisuuden polttopisteeseen.

Esimerkiksi Suomen virallisena tavoitteena on ydinaseeton maailma, mutta ydinasevalvonnan ja -riisunnan tilanne näyttää tukalammalta kuin moneen vuoteen.

Tähän on kaksi perussyytä: poliittinen ja teknologinen.

Yhdysvaltain ja Venäjän välit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana ja etenkin Krimin valtauksen jälkeen heikentyneet huomattavasti, joten ilmapiiri ei ole suotuisa neuvotteluille. Joe Bidenin noustua Yhdysvaltain presidentiksi maat sentään saivat sovittua strategisia ydinaseita rajoittavan Uusi Start -sopimuksen jatkosta viidellä vuodella, mutta paljoa enempää ei ole lupa odottaa lähiaikoina.

Sekä Venäjällä että Yhdysvalloilla on meneillään kalliita ohjelmia niiden ydinaseiden ja laukaisualustojen modernisoimiseksi. Kiinalla on ydinaseita huomattavasti näitä kahta vähemmän, mutta se on kasvattamassa arsenaaliaan. Britannia puolestaan ilmoitti viime kuussa muuttavansa aiempaa linjaansa ja lisäävänsä ydinkärkiensä määrää.

Ydinaseriisunta on ollut pitkälti kiinni Yhdysvaltain ja Venäjän toiminnasta, sillä muut ydinasevallat, kuten Kiina, Ranska ja Britannia, ovat olleet siihen haluttomia. Maailman ydinaseista noin 90 prosenttia on Venäjän ja Yhdysvaltojen hallussa.

Ydinaseriisunnasta sopiminen vaikeutunut

Myös asejärjestelmien tekninen kehitys viime vuosina on mutkistanut ydinaseriisuntaa.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmät, joilla on kyky ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ovat Venäjän ja Kiinan näkökulmasta uhka niiden ydinasepelotteille. Sama vaikutus on myös Yhdysvaltain kehittämillä täsmäaseilla, joiden tavoitteena on mahdollistaa isku mihin tahansa maailmassa tunnin varoitusajalla niin sanotuilla konventionaalisilla aseilla.

Teknologian kehityksen myötä ydinasevaltojen näkemys strategisen tasapainon säilyttämiseksi tarvittavien ydinaseiden määrästä on muuttunut.

– Vaikka Venäjällä ei ole tarvetta lisätä ydinaseiden määrää, sen ei tästä näkökulmasta kannata niitä myöskään merkittävästi vähentää. Ja Kiina, jolla on perinteisesti ollut aika pieni ydinasearsenaali, on puolestaan päätellyt, että sen aiempi arsenaali on liian pieni, ja se rakentaa nyt lisää ydinaseita, totesi Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin vanhempi tutkija Tytti Erästö Ulkopoliittisen instituutin webinaarissa keskiviikkona.

Teknologian kehitys merkitsee myös sitä, että ydinaseet ovat yhä enemmän nivoutuneita yhteen muiden asejärjestelmien kanssa. Se taas vaikeuttaa sen määrittämistä, mitä rajoitetaan, ja rajoituksista sopimista.

– Enää ei riitä, että lasketaan pelkästään taistelukärkien ja kantolaitteiden määrää. Yhtälö on paljon monimutkaisempi tänä päivänä, sanoi ulkoministeriön asevalvonnan johtava asiantuntija, suurlähettiläs Jarmo Viinanen.

Suomelle taktisten ydinaseiden vähentäminen tärkeää

Suomen kannalta ydinaseriisunnan vaikeudet ovat huono asia, sillä Suomen lähialueilla on paljon ydinaseita, esimerkiksi Venäjän kaksikäyttöisiä Iskander-ohjuksia.

Suomelle etenkin taktisten ydinaseiden rajoittaminen on ollut kansallinen prioriteetti. Erästön mielestä tarve taktisista ydinaseista luopumiselle on lisääntynyt viime aikoina, vaikkei poliittinen tilanne ole suotuisa neuvotteluille.

– Jos taktisista ydinaseista joskus luovutaan, se mahdollistaisi suuret vähennykset Yhdysvaltain ja Venäjän ydinasearsenaaleissa.

Viime vuoden ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan, että Suomi toimii joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemiseksi ja tarjoaa tähän tehtävään kattavaa kansallista osaamistaan.

Viinasen mukaan Suomi pitää tärkeänä sitä, että kaikki ydinasevallat osallistuvat ydinaseriisuntaan. Hänen mukaansa Suomi voi vaikuttaa ydinasevalvonnan edistämiseksi positiivisesti, mutta rajallisesti.

Tutkija Jyri Lavikainen Ulkopoliittisesta instituutista näkee, että Suomi voi edesauttaa neuvotteluja tarjoamalla palveluksiaan, kuten esimerkiksi paikan neuvotteluille.

Vaikeassakin tilanteessa toiveita ydinaseriisunnan puolesta luo se, että sekä Venäjällä että Yhdysvalloilla olisi tarvetta saada aikaan uusi sopimus tai sopimuksia, jotka vahvistaisivat strategista vakautta. Uusi Start -sopimus on jo osittain vanhentunut, koska se ei kata edes kaikkia strategisia ydinaseita.

– Kaikki osapuolet haluavat jotakin, se voi toimia tässä ajurina. He haluavat vain eri asioita. Silloin kun on halua saada parempia sopimuksia, saatetaan ehkä neuvotellakin. On vain vaikeaa saada osapuolten näkemykset kohtaamaan niin, että oikeasti päästäisiin laittamaan nimiä paperille, Lavikainen sanoo STT:lle.

Kiina ollut haluton neuvotteluihin

Kiinan sotilasmahdin jatkuva kasvaminen mutkistaa myös osaltaan ydinasevalvontaa. Kiinan saaminen mukaan neuvottelupöytään voisikin olla merkittävä askel ydinaseriisunnan tielle pääsemiseksi, ja asiantuntijat näkevät, että Kiinan ja Yhdysvaltain välisille neuvotteluille olisi tilausta.

2000-luvun alussa sekä Yhdysvallat että Venäjä kannattivat monenkeskisiä ydinaseneuvotteluja. Sittemmin Kiinan ja Venäjän strateginen kumppanuus on tiivistynyt, ja Venäjä tukee nykyään Kiinan kantaa.

Kiinan linja on ollut johdonmukaisesti jo vuosien ajan se, että asevalvonta on Yhdysvaltain ja Venäjän asia. Maan perusteena on esimerkiksi se, että sillä on niin paljon vähemmän ydinaseita. Kiina on myös julkisesti tehnyt ensi-iskun ydinaseilla kieltävän linjauksen, toisin kuin Yhdysvallat ja Venäjä.

On kuitenkin myös tekijöitä, jotka puoltaisivat Kiinan mukanaoloa ydinaseneuvotteluissa.

– Heillä on taloudellisia edellytyksiä kasvattaa hyvin nopeasti arsenaalia, jos he haluavat. Ja koska he eivät ole mukana missään rajoituksissa, ei voi olla varmoja siitä, kuinka paljon heillä edes on ydinaseita, Lavikainen sanoo.

Ei megafonidiplomatiaa

Yhdysvalloillakin on selvästi halua päästä sopimaan asioista Kiinan kanssa. Donald Trumpin presidenttikaudella maa kuitenkin käytti usein suurieleistä megafonidiplomatiaa, joka ei Lavikaisen mielestä näyttänyt totiselta yritykseltä neuvotella.

– Ketään ei voi pakottaa aserajoituksiin, vaan maiden pitää haluta sinne.

Tämä pitää erityisesti paikkansa Kiinan kohdalla, jolla ei ole rutiinia asevalvontakysymyksistä, jolloin maan asenne on jo lähtökohtaisesti negatiivinen. Yhdeksi vaihtoehdoksi on ehdotettu, että Kiina houkuteltaisiin aluksi mukaan seuraamaan asevalvontaan liittyviä tarkastuksia.

Siprin mukaan maailmassa oli viime vuonna noin 13 400 ydinkärkeä. Tunnustettuja ydinasevaltoja ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Britannia. Ydinaseita on myös Intialla, Pakistanilla, Pohjois-Korealla ja mitä todennäköisimmin Israelilla.

Kommentoi