Kokemattoman talviretkeilijän on syytä aloittaa helpolla – "Nollasta ei kannata talvivaellukselle lähteä"

Metsähallituksen luontopalveluiden asiakasneuvoja Leena Leppälä luottaa omilla retkillään ahkioon. Tarmo Lehtosalo / LEHTIKUVA

Anne Salomäki / STT

Menomatka alamäkeen puolitoista tuntia, paluumatka samaa reittiä seitsemän tuntia. Metsähallituksen luontopalveluiden asiakasneuvoja Leena Leppälä tietää asiakkaita opastaessaan omasta kokemuksesta, kuinka nopeasti olosuhteet voivat talvella muuttua.

– Mennessä menin vanhoja jälkiä, mutta palatessa oli alkanut lumimyrsky. Polviin asti oli umpihanki, ja osin piti kulkea pimeässä, hän muistelee muutaman vuoden takaista päiväretkeä kotinurkilla Urho Kekkosen kansallispuistossa Lapissa.

Koronaviruspandemia on lisännyt ihmisten luonnossa liikkumista, ja joukossa on nyt paljon niitäkin, jotka lähtevät liikkeelle teltan kanssa ensimmäistä kertaa. Tammikuun alussa Metsähallitus tiedotti , että retkeilybuumin myötä on herännyt huoli kokemattomista vaeltajista, jotka eivät ymmärrä talviolosuhteissa vaeltamisen vaatimuksia.

Myös Suomen Ladun aikuisliikunnan suunnittelija Juhani Lehto on havainnut trendin.

– Kiinnostuksen kasvu näkyy sekä yksittäisinä kysymyksinä että siinä, kuinka paljon jäsenet toivovat meiltä talviretkeilyyn ja hiihtovaelluksiin liittyvää toimintaa ja koulutusta.

Vaatteita kerroksittain ja kuivaa päälle

Lehto sanoo onnistuneen talviretkeilyn koostuvan kolmesta osasta: riittävistä retkeilytaidoista, toimivista varusteista ja huolellisesta ennakoinnista. Olennainen osa ennakointia on sääennusteen tarkastelu.

– Kova pakkanen vaikuttaa siihen, millaiset varusteet tarvitaan. Myös olosuhteiden vaihteluun on varauduttava. Entä lumitilanne, mikä on lumen rakenne? Onko jäätä tai vaikka virtaavia paikkoja, jotka on huomioitava? Lehto luettelee.

Ennakointiin kuuluu myös se, mitä rinkkaan tai ahkioon pakkaa. Lehto ja Leppälä muistuttavat kerrospukeutumisen tärkeydestä. Liikkuessa tulee hiki, mutta tauolla ylle on voitava laittaa lisää kuivaa vaatetta.

Hyvä taukotakki on tärkeä, ja kastuneet sukat, hanskat ja päähine on saatava vaihdettua kuiviin. Leppälä neuvoo ottamaan matkaan myös kevyet ja lämpimät taukokengät.

– Telttaleirissä tai kylmässä tuvassa touhuaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun jalassa on kuivat kengät.

Huoltamattomille reiteille Leppälä suosittelee eräsuksia perinteisten sijaan. Hän huomauttaa, että lumisateen jälkeen perinteisillä suksilla liikkuminen reittien ulkopuolella voi olla todella raskasta, jopa mahdotonta.

Untuvaa vai kuitua - vai molempia?

Lämpöisyyttä vaaditaan myös yöpymisvälineiltä. Leppälä kuitenkin vinkkaa, ettei ensikertalaisen tarvitse välttämättä investoida satojen eurojen talvimakuupussiin, vaan tarvikkeita voi myös lainata tai vuokrata. Toinen vaihtoehto on tuplapussi eli kaksi keveämpää pussia päälletysten.

Lehto luottaa tuplapussiin: toinen untuvaa, toinen kuitua. Untuva lämmittää hyvin, on kevyt ja menee pieneen tilaan, mutta ei kestä kastumista. Kuitupussi säilyttää lämmönerityskyvyn paremmin kosteana.

– Jos käy ikävästi ja untuva kastuu, kuitupussi on sitten parempi. Kastunut untuvapussi ei pidä lämpöä sisällään ja kuivuu hitaasti. Tällöin kahden pussin taktiikka on myös turvallisuusasia.

Samoin makuualusta on valittava huolella.

– Makuualustan pitää olla riittävän eristävä, joko paksu solumuovipatja tai ilmatäytepatjan ja ohuen solumuovipatjan yhdistelmä, Leppälä neuvoo.

Tavarat on toki saatava myös kulkemaan mukana, ja talvella rompetta riittää. Rinkka on toki vaihtoehto sekä suksilla että jalan kulkeville, mutta Lehto ja Leppälä luottavat omilla retkillään ahkioon. Ahkioonkaan ei tarvitse heti investoida, vaan niitäkin on saatavilla vuokralle.

Kartta ja kompassi matkaan

Talvivaeltajan on tärkeää myös muistaa, että vaikka sulan maan aikana rinkkaa jaksaisi kantaa 30 kilometrin päivämatkoja, lumihangessa ja erityisesti muuttuvissa oloissa kulkeminen on huomattavasti hitaampaa – aivan kuten Leppälän taannoinen kokemus osoittaa. Lisäksi talvisin maisema on erilainen ja reittimerkinnät voivat jäädä lumen alle piiloon, minkä vuoksi Lehto ja Leppälä painottavat suunnistustaidon sekä kartan ja kompassin tärkeyttä.

Lehto muistuttaa myös, että puhelimen akku kuluu pakkasella tavallista pikaisemmin eikä karttasovelluksesta ole apua puhelimen sammuttua. Hän neuvoo tekemään puhelimelle lämmittävän suojuksen vaikkapa vanhasta villasukasta ja huolehtimaan mukaan varavirtaa.

Mahdolliset vastoinkäymiset on syytä huomioida sekä pakatessa että reittisuunnittelussa. Lehto ja Leppälä kannustavat aloittelijoita hyödyntämään yöpymiseen autiotupia ja niiden pihapiirejä. Silti teltta on oltava aina varmuuden vuoksi mukana, sillä tuvat täyttyvät suurten kävijämäärien myötä entistä useammin ja nopeammin. Lisäksi esimerkiksi lumimyrsky tai väsymys voi yllättää kulkijan niin, että leiri onkin pystytettävä jo kilometrejä ennen tupaa.

Kalorit kunniaan

Talviolosuhteissa patikoivan tai hiihtävän energiankulutus voi olla huomattavasti kiivaampaa kuin kesällä samaa tahtia kulkiessa. Ruokaa ja juomaa onkin varattava mukaan niin, ettei nälkä lamauta ladulla.

Leppälä huomauttaa, ettei kaloreita kannata retkeillessä karttaa.

– Puuroannos voi olla puolitoistakertainen tai jopa tuplat kotioloihin verrattuna, ja samalla tavalla mitoitetaan muutkin annokset, hän sanoo.

Lisäksi matkalla iskee todennäköisesti tarve naposteltavalle. Taskussa voileipä tai patukka pysyy edes puolisulana.

Lehto opastaa turvautumaan lounaalla esimerkiksi nopeisiin, kuumaan veteen sekoitettaviin retkiruokiin tai ruokatermokseen. Illalla majoittumisen yhteydessä voi kokkailla pitkän kaavan mukaan, mutta päivällä lämmin ruoka on hyvä olla saatavilla tarvittaessa nopeastikin.

Jotkut voivat vältellä juomista siksi, että kerrospukeutumisen vuoksi pakkasella pissalla käyminen tuntuu vaivalloiselta. Lehto ymmärtää myös niitä, joilta tarpeiden hoitaminen esimerkiksi avotunturissa voi tuntua hankalalta.

– Juominen on kuitenkin tosi tärkeää. Jos siitä ei huolehdi, toimintakyky voi selvästi huonontua. Itsensä täytyy käskyttää juomaan.

Taidot eivät kartu kerrasta

Sekä Leppälä että Lehto neuvovat talvivaeltamisesta kiinnostuneita aloittamaan lähiseudulta ja pienin askelin. Esimerkiksi ruoanlaittoa pakkasessa retkeilyvälineillä voi treenata vaikka kotipihalla.

– Pala palalta rakentuu osaamista ja taitoa. Ehkä talviretkeilykärpänen sitten puraisee ja riittävät taidot hankittuaan voi kulkea umpihankea reittien ulkopuolella, Leppälä sanoo.

Vaikka talvivaellus vaatii valmistautumista, kumpikin asiantuntija painottaa, että vaivannäkö palkitsee. Leppälälle hiihtäminen ahkio perässä on suorastaan meditatiivinen kokemus, ja joka retkellä pääsee haastamaan itseään niin fyysisesti kun psyykkisestikin.

– Talvinen tunturimaisema on minun sieluni maisemaa, hän kuvailee.

Lehto huomauttaa, että talviretkeily kuulostaa vaivalloiselta vain, kun ohjeita luetellaan listaksi asti. Hän pitää retkeilyä elämän mittaisena taitolajina.

– Kun opettelee asioita hiljalleen ja nousee aina pienen portaan ensin päiväretkeilystä sulan maan vaellukseen ja siitä helppoon ja sitten vaativaan talvivaellukseen, homma ei enää olekaan niin vaivalloista. Nollasta ei kannata talvivaellukselle lähteä.

Kommentoi