Yhä useampi tarvitsee selkokieltä lukemiseen – selkokielestä hyötyvät esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivät, muistisairaat ja suomen kieltä opettelevat

Selkokirjoja kirjastossa. Suuri osa selkokirjallisuuden kohderyhmiin kuuluvista ei ole vielä löytänyt selkokielen pariin. Markku Ulander / LEHTIKUVA

STT

Noin 650 000–750 000 suomalaista tarvitsee selkokieltä lukemiseen. Selkokielisestä kirjallisuudesta voivat hyötyä esimerkiksi ikäihmiset, muistisairaat, kehitysvammaiset sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt, jotka vasta opettelevat suomen kieltä. Selkokieli sopii myös oppimisvaikeuksista kärsiville.

Selkokieltä tarvitsevien suomalaisten määrä on ollut viime vuosina kasvussa, kertoo Kehitysvammaliiton saavutettavuusyksikön johtaja Sami Älli.

– Taustalla on monia syitä. Yli 65-vuotiaiden suomalaisten määrä on kasvanut, ja samalla myös muistisairaudet ovat lisääntyneet. Maahanmuuttajia on entistä enemmän. Lisäksi nuorten lukutaito on esimerkiksi Pisa-lukutaitotutkimuksen mukaan jonkin verran heikentynyt, Älli luettelee.

Moni ei lue lainkaan, vaikka lukutaito riittäisi selkokirjoihin

Vaikka selkokirjojen tunnettuus on lisääntynyt viime vuosina, suuri osa selkokirjallisuuden kohderyhmiin kuuluvista henkilöistä ei ole löytänyt selkokielen pariin.

– Valitettavan moni on tällä hetkellä kokonaan lukematta, vaikka pystyisi lukemaan selkokirjoja, Älli huomauttaa.

Selkokirjoja tehdään kaikenikäisille, myös lapsille ja nuorille. Selkokirjallisuuden tunnistaa nuolitunnuksesta.

Selkokirjoissa kieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavampaa ja ymmärrettävämpää; esimerkiksi rivit ovat lyhyempiä ja yhdellä rivillä on vain yksi ajatus.

Osa selkokirjoista on kirjoitettu suoraan selkokielellä. Osa taas on ensin yleiskielellä julkaistuja teoksia, jotka on mukautettu yleiskielestä selkokieleen. Mukautetuissa kirjoissa voi olla alkuperäisestä teoksesta poikkeavia sanavalintoja, mutta tekstin tunnelma ei muutu.

– Selkokirjat tarjoavat iloa, tietoa ja tarinoita silloin, kun yleiskielisen kirjallisuuden lukeminen ei syystä tai toisesta onnistu. Myös koulujen oppimateriaalia tehdään selkokielellä, Älli sanoo.

Uusia selkokirjoja vain kymmenkunta vuodessa

Älli kertoo, että Selkokeskuksen tietokannassa on tällä hetkellä noin 450 nimikettä. Uusia selkokirjoja ilmestyy Suomessa vuosittain noin 10–15. Lisäksi esimerkiksi Selkokeskuksen sivuilta löytyy selkokielisiä verkkokirjoja.

Ällin mukaan uusien selkokirjojen julkaisumäärä riippuu pitkälti selkokirjallisuuden valtionavun määrästä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut selkokirjojen tekijöille valtionapua vuodesta 1990 lähtien. Esimerkiksi vuonna 2019 määräraha oli 145 000 euroa.

Valtionavustuksia hakee vuosittain noin 70–80 selkokirjojen kirjoittajaa, kuvittajaa ja kustantajaa. Avustusta myönnetään noin 20 teokselle. Hakemusmäärät ovat kasvaneet usean vuoden ajan.

Selkokirjan julkaisemisen edellytyksenä on Ällin mukaan yleensä se, että kirja saa valtiontukea.

– Taustalla on todennäköisesti lisääntynyt tietoisuus selkokielen tarpeesta. Myös valtionavustusten määrä on kasvanut jonkin verran viime vuosina. Määrä ei ole kuitenkaan tarpeeseen verrattuna riittävä.

Älli painottaa, että kyseessä on myös yhdenvertaisuuskysymys.

– Tarjontaa – erilaisia vaihtoehtoja erilaisille lukijoille – tulisi olla selvästi enemmän.

Kirjastoissa parempi valikoima kuin kirjakaupoissa

Kustantamo WSOY :n myyntijohtajan Veli-Pekka Matilaisen mukaan vain pieni osa kaikista suomalaisista selkokirjoista on myynnissä kirjakaupoissa – ja niistäkin enemmistö vain verkkokaupoissa. Saatavilla olevia selkokirjoja voi tilata myös kivijalkakirjakauppojen kautta, vaikka kirjaa ei kaupan hyllyssä heti olisikaan tarjolla.

Koko selkokielinen kirjatarjonta löytyy kirjastoista. Matilainen uskoo, että selkokirjoja luetaan aktiivisimmin nimenomaan kirjastojen kautta.

– Selkokirjoina on Suomen suosituimpien kirjailijoiden teoksia, mutta myös esimerkiksi klassikoita, Matilainen sanoo.

Otavan kirjallinen johtaja Minna Castrén muistuttaa, että sähkö- ja äänikirjojen tarjonnan kasvu ja uudet palvelumuodot digitaalisella puolella ovat parantaneet selkokielisen kirjallisuuden kohderyhmien mahdollisuuksia tutustua myös alkuperäisiin ääni- ja e-kirjoihin.

– Äänikirjoja voi kuunnella hidastetulla nopeudella, ja e-kirjojen tekstin kokoa voi suurentaa, Castrén kertoo.

Kommentoi