Kukaan suomalainen jääkiekkoilija ei kuulu lajin niin sanottuun kolmen kullan kerhoon, johon pääsee voitettuaan olympiakullan, Stanley Cupin ja maailmanmestaruuden. Sunnuntain olympiafinaalissa yksi Suomen pelaajista pääsi askeleen lähemmäs, kun Valtteri Filppula johdatti kapteenina Suomen 2–1-voittoon Venäjän olympiakomitean joukkueesta.
Miten korkealle tämä nousee saavutuksiesi joukossa?
– Onhan tämä huikea. Tuntuu, että on vielä vaikea pukea sanoiksi, kansainvälisen lehdistötilaisuuden jälkeen Pekingissä suomalaistoimittajien piirittämäksi joutunut 37-vuotias veteraanihyökkääjä sanoi.
– Niin upea juttu. Hienoimpia asioita, joita olen jääkiekossa saavuttanut, hän jatkoi STT:n kysymykseen.
Filppula saavutti Stanley Cupin Detroitissa 2008 ja vajaat 14 vuotta myöhemmin Pekingissä olympiakullan.
– Vaikea verrata keskenään, kun nämä ovat niin erilaiset jutut. Toisessa on pitkä kausi ja toisessa lyhyt turnaus, mutta maajoukkueessa ei voi enempää saavuttaa. Kyllä ne ovat ihan rinnakkain, Filppula sanoi.
Erityistehtävä ennen erityistä kotiinpaluuta
Vuonna 2010 Filppula saavutti olympiapronssin. Tuolloinkin Jukka Jalonen oli Leijonien päävalmentajana.
Olympiafinaalin päätyttyä kapteenilla oli mieluinen tehtävä, kun hän pääsi jakamaan mitalit joukkuetovereilleen.
Miten erityinen se hetki oli?
– Tosi erityinen. Normaalioloissa ei olisi käynyt noin, hyökkääjä viittasi koronaviruksen seurauksena muutettuun mitalienjakoprotokollaan.
– Oli se upea tunne, ja sain vielä oman hetken jokaisen pelaajan kanssa.
Puuttuva maailmanmestaruus olisi tarjolla toukokuussa Tampereella.
Nähdäänkö sinut Tampereella?
– Sitä en osaa sanoa yhtään. Ei onneksi tarvitse vielä miettiäkään. Nautitaan tästä.
Panoksena olisi kolmen kullan kerhoon pääseminen ensimmäisenä suomalaispelaajana.
– Joo, kyllä. Jos nyt pitäisi lähteä pelaamaan, niin ei siitä tulisi mitään. Ei tarvitse onneksi miettiä, Filppula naurahti.
Filppulan tytär syntyi juuri ennen olympiamatkaa, joten tuoreen isän ajatukset alkoivat siirtyä jo kohti Sveitsiä, missä hän perheineen asuu ja kiekkoilee seuratasolla.
Hietanen, Pakarinen ja Pokka poistivat hävittyjen arvokisafinaalien painolastin
Suomi sai sunnuntaiaamuna yli 20 uutta olympiavoittajaa. Vaikka joukkueessa oli maailmanmestareita ja suurissa sarjoissa voittaneita pelaajia, olympiakulta oli kaikille ensimmäinen.
Joukossa oli paljon pelaajia, jotka ovat hävinneet arvokisafinaalin ja pääsivät nyt ensimmäistä kertaa juhlimaan voittoa.
Kultamitali maistui Juuso Hietaselle, Iiro Pakariselle ja Ville Pokalle, joista kullakin oli takanaan kaksi hävittyä MM-finaalia.
Mitä liikkui mielessä, kun summeri pärähti?
– Varmaan se, että aika huikeaa ensimmäisen kerran voittaa jotain aika suurta. Se oli eka juttu, Pakarinen vastasi STT:n kysymykseen.
– Uskomattomalle tuntuu, kun seurajoukkueissakaan ei ole tullut hirveästi menestystä. Mahtavaa on voittaa kerrankin.
Hänen MM-finaalitappionsa ovat vuosilta 2014 ja 2021, mutta ensimmäiset olympialaiset toivat Jokerien hyökkääjälle heti kirkkaimman palkinnon.
Pakarinen pelasi kakkosketjussa ja nousi esiin erityisesti alkusarjan päättäneessä Ruotsi-ottelussa. Hän teki päätöserässä kaksi maalia ja nosti Suomen tasoihin.
Se ottelu kuului turnauksen käännekohtiin, kun Suomi pyöräytti 0–3-takaa-ajon 4–3-voitoksi. Pudotuspeleissä kaatuivat Sveitsi, Slovakia ja Venäjä, joka oli ennakolta tiedetty mestarisuosikiksi Suomen ja Ruotsin ohella.
– Hyvältä tuntui pelata. Pelasimme varmaan turnauksen tasapainoisimman pelin, Pakarinen sanoi.
"Kyllä tätä on odotettukin"
Hietanen hävisi MM-finaalit 2014 ja 2016. Olympialaisten välierässä hän pettyi 2014, mutta sai Sotshista tuliaisiksi pronssin. Kymmenensissä arvokilpailuissa tuli vihdoin kultaa.
– Kyllä tätä on odotettukin, että tulee kultaa. Tänään se tuli. Hieno peli meiltä, kyyneliä vastaan taistellut 36-vuotias Hietanen sanoi.
Miltä tämä maistuu hävittyjen finaalien jälkeen?
– Tosi hyvältä maistuu. Ei niitä (hävittyjä finaaleja) määräänsä enempää ole tullut mietittyä. Tänään oli uusi peli, ja käytimme sen mahdollisuuden.
Hietanen kuului päävalmentaja Jalosen luottomiehiin jo yli 10 vuotta sitten.
– Pelasimme hyvän pelin. Koko peli tuntui siltä, että meillä on mahdollisuus voittaa. Mutta ei sitä uskaltanut ajatella, ennen kuin summeri soi.
Venäjä karkasi johtoon Mihail Grigorenkon avauserän ylivoimamaalilla. Puolustaja Ville Pokka tasoitti toisessa erässä.
– Kyllä se meidän ensimmäinen maali vapautti. Nousimme tasoihin, eikä tarvinnut olla takaa-ajajana. Tiesimme, että kun olemme kärsivällisiä ja jauhamme, niin hyvä tulee, Pokka sanoi.
Hannes Björnisen päätöserän alun maali käänsi ottelun Suomelle. Pokka oli loppuun asti yksi alakerran hahmoista, kun hän ja muut puolustajat blokkasivat laukauksia ja pitivät venäläiset pois maalintekopaikoilta. Pokka hävisi MM-finaalit 2016 ja 2021, joten hymyyn oli syynsä juhlahumussa.
– Pari päivää juhlitaan ja sitten takaisin Venäjälle, puolustaja virnisti ja viittasi lähiaikoina jatkuvien KHL-pelien suuntaan.
Sankarimaalivahti Säteri kiitteli epäonnisen Olkinuoran antamaa tukea
Jääkiekkomaalivahti Harri Säteri oli helpottunut mies sunnuntaina puolisen tuntia sen jälkeen, kun Pekingin olympia-areenan summeri oli soinut. Säteri oli helpottunut siksi, että kaulassa roikkui hänen ensimmäinen arvokilpailujen kultamitalinsa ja siksi, että hän kesti ykkösmaalivahdin paineet.
– Ei pysty oikein kuvailemaan tunteita. Muutaman päivän päästä selkeytyy itsellekin, mitä tuli tehtyä. Pelasimme hyvän pelin. Missään vaiheessa ei ollut ongelmaa. Puolustimme lopussakin hyvin. Peli oli hanskassa, maalivahti jutteli.
Kisaurakan aikana Säterillä riitti juttua toimittajille ja finaalia edeltävän päivän jääharjoituksen jälkeenkin häneltä kuului jo pitkän matkan päästä hyväntuulinen ”moro, moro” kotimaisille kirjoittajille.
Finaalin alku oli Suomelle vaikea. Venäjän olympiakomitean joukkue vyöryi päälle ja pääsi johtoon.
– Ei se lamauttanut. Se oli maali. Niitä tulee välillä, mutta usko oli omaan tekemiseen.
Ville Pokka tasoitti toisessa erässä. Hannes Björninen viimeisteli 2–1-loppulukemat, joilla Leijonat varmisti ensimmäisen olympiakultansa.
– Peli kääntyi tasoitusmaalin jälkeen, maalivahti näki.
– Uskomaton hetki, kun en ole oikein koskaan voittanut mitään. Menee ihan ykköseksi.
"Oli yllättävän rauhallinen olo"
Juho Olkinuora ja Säteri muodostivat vahvan maalivahtikaksikon jo viime kevään MM-kilpailuissa, joissa Suomi ylsi hopealle.
Marssijärjestyksen piti olla tällainen myös Pekingissä, mutta Olkinuoran vanha koronatartunta pakotti hänet eristykseen. Säteri oli valmis vastuuseen, kun kaverille kävi köpelösti juuri ennen turnauksen alkamista.
– Minulla oli luottavainen olo, että pystyn hoitamaan ykkösmaalivahdin hommat. ”Jussi” tuki minua ja tsemppasi.
Säteri torjui voitot kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Olkinuora ehti kolmanteen, mutta pudotuspeleissä Säteri oli jälleen maalilla. Hän päästi pudotuspeleissä vain kaksi takaiskumaalia.
– Ennen turnausta ei ollut puhetta rooleista. Niin se on ollut, että edellisenä päivänä kerrotaan, kuka pelaa, Säteri kertoi näkemyksensä maalivahtien järjestyksestä.
Hän korosti, että finaaliin tullessa jännitys oli jo poistunut.
– Oli yllättävän rauhallinen olo. Vaikeimpia paikkoja olivat puolivälierä ja välierä. Nyt oli jo mitali varma. Halusimme kirkkaimman, mutta joukkue oli rennompi.