Olympialaisten kultamitali joukkuelajissa on kovempi juttu kuin kulta yksilölajissa

Suomen ensimmäinen arvokisavoitto jääkiekossa tuli 44 vuotta ennen ensimmäistä jääkiekon olympiakultaa. Tammikuussa 1978 Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti Euroopan mestaruuden, kun se kaatoi Helsingissä pelatussa loppuottelussa Neuvostoliiton.

Ratkaisumaalin teki Jari Kurri, ja joukkuetta valmensi Alpo Suhonen. Kurrista tuli yksi Suomen kaikkien aikojen kiekkoilijoista, Suhosesta ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa – suomalainen NHL-päävalmentaja.

– Toinen ja kolmas erä olivat Suomen täyttä hallintaa. Näissä peleissä tehdään vähän maaleja. Ne olivat vähän onnekkaitakin, mutta se kuuluu asiaan, Suhonen kommentoi Pekingin olympiafinaalia.

Suhosen mielestä Suomi oli olympiaturnauksen kiistatta paras joukkue.

– Voittaa olympialaisten kultamitali joukkuelajissa on kovempi juttu kuin kulta yksilölajissa, mitenkään väheksymättä vaikka Iivo Niskasen saavutuksia. Joukkue koostuu mielettömästä määrästä työtä monilta ihmisiltä.

Suhonen oli aikoinaan edelläkävijä henkisessä ja yksilövalmennuksessa.

– Suomalainen valmennus jääkiekossa on maailman huippuluokkaa. Sen pohjana oli aikoinaan hyvä yksilölajien valmennus. Kun aloiteltiin, sieltä ne virikkeet otettiin. Joukkuelaji on johtamisen suhteen paljon monisyisempi kuin fysiologiset ominaisuudet kuten kestävyys tai nopeus tai voima. Ratkaiseva tekijä on yhteistyö, Suhonen muistutti.

"Ensimmäisen kerran moderneja eleitä"

Suhonen näkee jääkiekon ensimmäisen olympiavoiton pitkän kehityksen tuloksena.

– Jääkiekko on kulkenut pitkän tien amatöörilajista Suomen suurimmaksi ammattilajiksi. Urheilu on nuorten ihmisten työ. Jääkiekko sen oivalsi jo 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin tulivat päätoimiset valmentajat ja pelaajat. Mikään muu laji ei Suomessa ole kyennyt samaan, Suhonen sanoi.

Ammattilaistumisen aikakauteen on kuulunut myös jäähalliverkoston laajeneminen yhdeksi maailman kattavimmista asukaslukuun suhteutettuna. Jääkiekon kasvu Suomen ykköslajiksi on liittynyt myös yhteiskunnan muuttumiseen.

– Maalaismaa on kaupungistunut, pallopelit ja joukkuelajit ovat siirtyneet hallitseviksi. Kaikki lahjakkaat nuoret valitsevat pääsääntöisesti pallopelit. Pitää myös mainita koripallon ja jalkapallon nousu, ja suomalainen lentopallokin on kansainvälistä huippuluokkaa. Se on melkoinen muutos, Suhonen arvioi.

Suomi voitti olympiafinaalissa Venäjän olympiakomitean joukkueen. Nyky-Venäjällä on ollut suuri merkitys olympiajoukkueen pelaajille, joista suuri osa tienaa elantonsa oligarkkien rahoituksella pyörivässä KHL-liigassa. Se on mullistanut jääkiekkoilijoiden työmarkkinat niille pelaajille, jotka eivät aivan yllä NHL:ään.

Muutama vuosikymmen sitten tällaiset pelaajat olisivat ehkä päätyneet Ruotsiin tai Sveitsiin, mutta osa heistä olisi työpaikkojen vähäisyyden takia jäänyt kotimaiseen Liigaan.

– Huippupelaajien määrä on nykyään moninkertainen, se on selvä asia. Kansainvälisessä jääkiekossa Suomen liigan taso on pudonnut.

Entä miten yhteiskunnallinen muutos näkyy valmentamisessa? Onko Venäjän olympiakomitean joukkue tuomittu altavastaajaksi, koska venäläinen yhteiskunta ei ole demokratisoitunut?

– Sosiaalisella ja tasa-arvoisella yhteiskunnalla on totta kai merkitystä, kun ei kilpailla rahalla. Ruotsi on maailman sosiaalisin maa ja se on aina pärjännyt joukkuelajeissa. Venäjällä on käytetty kaikkein alkukantaisimpia valmennusmetodeja, se nähtiin näissä olympialaisissa taitoluistelussakin, Suhonen vastasi.

Venäjän olympiakomitean jääkiekkojoukkuetta Pekingissä valmentanut Aleksei Zhamnov pelasi kaudella 2000–2001 NHL:n Chicagossa Suhosen valmennuksessa.

– Nyt siellä on ensimmäisen kerran valmennuksessa moderneja eleitä ja uuden metodin ajattelijoita, jotka ovat pelanneet pitkän uran Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. He myös valitsivat erilaisen joukkueen, nuoren ja taitavan, Suhonen arvioi.

Henkinen kynnys ylittyi 1988 Calgaryssa

Pentti Matikainen valmensi Suomen ensimmäiseen jääkiekon miesten arvokisamitaliin Calgaryn olympialaisissa 1988, jolloin Suomi otti olympiahopean.

– Kyllä siinä oli enemmän kuin iso henkinen kynnys joka piti ylittää. Lähellä oli oltu jääkiekossa monta kertaa. Ei sitä sillä hetkellä ajatellut, että ylitettiin kynnys, mutta nopeasti sen jälkeen se valkeni. En näe sitä mitalia niin suurena saavutuksena kuin sen henkisen kynnyksen ylitystä, Matikainen arvioi.

Calgaryn hopeajoukkueen kapteeni Timo Blomqvist on samaa mieltä.

– Kyllä se tuntui siltä. Sitä oli pikkupojasta asti odotettu että tulisiko se mitali. Se oli itsellekin valtava tapahtuma, Blomqvist sanoi.

Matikainen valmensi Calgaryn joukkuetta Hannu Jortikan kanssa kahdestaan. Maalivahtivalmentajaa ei ollut, eikä vastustajien skouttaamiseen apua. Matikainen kertoo halunneensa tutustua pelaajiinsa ihmisinä, ei vain jääkiekkoilijoina. Alkusysäyksen tähän hän kertoo saaneensa Alpo Suhoselta, jonka valmennuksessa hän pelasi ja jonka apuvalmentajana hän työskenteli sekä SaiPassa että miesten maajoukkueessa.

– Aloitimme jo syksyllä 1987, kun ulkopuolinen testaaja tuli tekemään pelaajille psyykkiset testit. Halusin tietää, millaisten ihmisten kanssa menemme kovaan stressiin ja painetilanteeseen, mitä uhkakuvia ja vahvuuksia pelaajista löytyy, Matikainen kertoi.

Blomqvist kertoo, ettei enää muista näitä testejä.

– Ihmettelen jos olen päässyt siitä läpi. Voikohan niissäkin luntata? Olen varmaan pannut jonkun kaverin vastauksia, Blomqvist nauroi.

Matikaisen mukaan yksilöiden auttaminen oli välttämätöntä, koska suomalaisten huippupelaajien kaarti oli 1980-luvun lopulla vielä niin kapea, ettei ketään potentiaalista pelaajaa voitu jättää pois.

– Siinä sai olla välillä isänä, äitinä tai tyttöystävänä. Jos halusit pelaajasta mitata ulos parasta, piti tehdä kaikki pelaajien eteen. Ihmisten sisään on rakennettu erilaisia tarpeita, ja joillakin tarpeet ovat suurempia. Lähestyimme pelaajia. Se oli totaalista, kaikki pelaajat varmasti kokivat, että olivat joukkueen jäseniä, Matikainen kertoi.

"Ei nyt sentään patsasta"

Joukkueen kapteeni Blomqvist sanoo 1988 olympiajoukkueen olleen yhtenäinen ja helposti johdettava.

– Arvostan miten nykypäivänä joukkue kootaan, kun jokaiselle on maalattu oma paikkansa. Calgaryn joukkue oli myös koottu siten että se oli helppo johdettava. Se pysyi ruodussa. En muista minkäänlaisia ongelmia joukkueen sisällä.

Matikainen näkee vielä yhden kynnyksen suomalaisen jääkiekon tiellä.

– World Cup on vielä voittamatta, kun kaikilla parhaat pelaajat mukana. Silloin olisi kyse todellisesta mittarista, missä mikäkin maa menee. Mutta se ei enää ole iso kynnys, koska kaiken muun Suomi on jääkiekossa jo saavuttanut, Matikainen sanoi.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä vaati Twitterissä Havis Amandan patsaan korvaamista teräksisellä päävalmentaja Jukka Jalosen patsaalla. Voiko olympiavoitto johtaa yksilöiden merkityksen liialliseen korostamiseen?

– Joukkueurheilusta on kyse, Matikainen vastasi.

– Jukalle hatunnosto, hän ei nosta itseään. Totta kai valmentajan merkitys on suuri, epäonnistumisen hetkellä vielä suurempi, ja totta kai sitä pitää arvostaa, mutta ei nyt sentään patsasta. Pelaajat ovat tärkein elementti, yhtään väheksymättä valmentajan roolia. Ja voisihan joku esittää yhtä hyvin (ratkaisumaalin tehneelle Hannes) Björnisellekin patsasta, Matikainen jatkoi.