Juhani Tammisen opit purivat myös olympiafinaalissa – "Herkkä hetki monella tavalla"

Kokenut jääkiekkopersoona Juhani Tamminen kertoi seuranneensa silmä kovana Suomen maajoukkueen historiallista olympiavoittoa. Niin pelaajana, valmentajana kuin tv-kommentaattorinakin lähes kaiken nähnyt Tamminen herkistyi saavutuksesta ja pohdiskeli myös omaa pitkää uraansa lajin parissa.

– Panin kellon soittamaan aikaisin aamulla ja tempaisin kaffet ennen pelin alkua. Tällä taustalla tämä (olympiavoitto) on herkkä hetki monella tavalla. Juuri mietin sitä, että olen ollut Leijonien matkassa roolissa jos toisessa, 50 vuotta sitten Sapporon olympialaisissa Suomen paidassa pelannut Tamminen pohdiskeli puhelimitse.

– Meillä on joka vuosi mahdollisuus pelata pokaalista, oli kyseessä MM-turnaus tai olympiaturnaus. Joskus 1980- ja 90-luvun taitteessa olin ensimmäistä kertaa kommentoimassa tv-studiossa ja pelkistin jääkiekko-ottelut neljään eri asiaan. Ensinnäkin peli ratkeaa kahden maalivahdin välillä, sitten tulee ylivoima vastaan ylivoima, alivoima vastaan alivoima ja neljäs kohta on "individual effort" eli pelaajien henkilökohtaiset ratkaisut. Tämän finaalinkin kohdalla voi todeta, että kaavoja ei tarvitse muuttaa.

– Erikoistilanteissa ei ratkaisua nyt syntynyt, mutta (Hannes Björnisen) voittomaalissa ja (Harri Säterin) maalivahtipelaamisessa ratkaisivat henkilökohtaiset kyvyt.

Sukupolvelta toiselle

Tamminen muisteli vuoden 1972 Sapporon olympiaturnausta, jossa Suomi oli jo lähellä pronssimitalia. Kolmannen sijan napannut Tshekkoslovakia voitti kuitenkin yhden ottelun enemmän.

– Silloin Sapporossa ei ollut mahdollista haastaa Neuvostoliittoa ja heidän totaalijärjestelmää. Uskallan sanoa, että minun sukupolveni on junaillut nykyiselle sukupolvelle olosuhteet, jotta Suomessa voidaan harjoittaa jääkiekkoa ammattimaisesti. Jääkiekko on olosuhdepeli, Tamminen painotti.

Tamminen toivoi, että historiallinen olympiavoitto poikisi lisää panostusta jääkiekon ruohonjuuritasolle.

– Olisi hienoa, jos samppanjan kittauksen jälkeen laitetaan lisää rahaa kentälle, Tamminen sanoi ja kertoi olevansa huolestunut jääkiekon harrastamisen kalleudesta.

Olympiahopeavalmentaja Westerlund ihasteli Leijonien kultaturnausta

Suomalaisen jääkiekon valmentajasuuruus Erkka Westerlund heräsi helmikuun aurinkoiseen sunnuntaiaamuun iloisissa tunnelmissa. Leijonat ei hävinnyt Pekingin turnauksessa otteluakaan ja kukisti finaalissa Venäjän olympiakomitean joukkueen 2–1.

Leijonien olympiakulta on Suomen urheiluhistorian ensimmäinen joukkuelajissa.

– Tämä on hieno asia suomalaiselle jääkiekolle, palloilukulttuurille ja urheilulle yleensäkin. Isot onnittelut näille tämän päivän sankareille, pelaajille ja valmennusjohdolle. Jalosen Jukan (päävalmentaja) johdolla johtoryhmä teki viimeisen hienosäädön, että Suomi oli paras joukkue olympiaturnauksessa, Westerlund sanoi puhelimitse STT:lle.

Westerlund kehui Suomen pelaajien roolitusta ja ihasteli etenkin Suomen nelosketjua Marko Anttila–Hannes Björninen–Saku Mäenalanen. Olympiafinaalissa ketju vastasi Suomen molemmista maaleista.

– Heidät voi asettaa kentälle missä paikassa tahansa. Tämä oli viimeisen päälle hienosti koottu joukkue.

Leijonat on voittanut Jalosen toisella päävalmentajakaudella MM-kullan ja -hopean sekä nyt olympiakullan. Westerlundin mukaan menneisyydessä kummitelleet menestymättömyyden haamut on karistettu harteilta jo kauan sitten.

– 1970- ja 80-luvuilla tuntui, että Suomi on ikuinen nelonen. Sitten, kun mitalitili aukesi 1988 (olympiahopea Calgaryssä), niin suomalaisen jääkiekon kehitys on mennyt koko ajan eteenpäin. Viimeiset vuodet ovat olleet jyrkkää nousua ylöspäin. Olympiakulta oli väistämätön asia, Westerlund alleviivasi.

NHL-pelaajien poissaolo ei himmennä saavutusta

Westerlund valmensi Leijonille Suomen jääkiekkohistorian toisen olympiahopean 16 vuotta sitten Torinossa. Turnausta on pidetty pelillisesti yhtenä Leijonien kaikkien aikojen parhaista, mutta loppuottelussa Suomi hävisi Ruotsille karvaasti 2–3.

NHL-liigan huiput olivat Torinossa mukana, toisin kuin Pekingissä. Se ei Westerlundin mukaan kuitenkaan vähennä olympiakulllan arvoa.

– Ne joukkueet pelaavat paremmuudesta, jotka paikalla ovat. Suomen valmennusosaaminen olisi ollut sama, vaikka Pohjois-Amerikan pelaajat olisivat olleet mukana. Suomi olisi ollut NHL-pelaajienkin kanssa lähellä olympiakultaa.

Ruotsi voitti vuonna 2006 sekä olympiakullan että maailmanmestaruuden. Leijonat voi yltää modernin kiekkohistorian toisena joukkueena samaan saavutukseen, kun keväällä on vuorossa MM-kotikisat.

– Toivottavasti se tapahtuu. Siihen (MM-kultaan) on hyvät mahdollisuudet, Westerlund myhäili.

Kummola pyyhki katkerat muistot mielestään

Suomen Jääkiekkoliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Kalervo Kummola vastaa puhelimeen vitsaillen. Leijonien sunnuntaina voittama historiallinen olympiakulta sai kaiken nähneen kiekkopomon muistelemaan Suomi-kiekon pitkää ja paikoin kivistäkin polkua.

– Kauan tätä on odotettu. Katkeria muistoja on Lillehammerista 1994 ja Torinosta 2006, mutta ne on nyt pyyhitty yli, Kummola viittasi aiempien olympiakisojen välierä- ja finaalitappioon.

Suomi päästi Pekingin turnauksessa tasakentällisin vain kaksi maalia, ja nekin tulivat turnauksen avanneessa Slovakia-ottelussa. Leijonat kulki Kiinassa voitosta voittoon ja kukisti finaalissa Venäjän olympiakomitean joukkueen 2–1.

– Tämä oli ensimmäinen arvoturnaus, jossa ei tullut yhtään tappiota. Silloin, kun on voitettu (MM-kisoissa) kultaa, niin on hävitty joku peli, ja esimerkiksi Torinossa hävittiin viimeinen peli ja Lillehammerissa yksi erä. Onhan tämä ihan uskomaton suoritus. Taktisesti finaali oli aivan huippumatsi, Kummola hehkutti Jukka Jalosen valmentamaa ryhmää.

– Uskon, että Suomi olisi pelannut olympiafinaalissa, vaikka NHL-miehet olisivat olleet mukana.

Maajoukkueen seuraava tähtäin siintää jo kevään MM-kotikisoissa, jotka huipentuvat Kummolan kotikaupungissa Tampereella.

– Tästähän nousee hirvittävä kisahuuma päälle. Tuplamestaruuden voittaminen on täysin mahdollista, Kummola linjasi.