Ensi viikolla 19 vuotta täyttävä Juho Repo pelaa ensimmäistä täyttä kauttaan salibandyn miesten pääsarjassa. Debyyttinsä hän teki kuitenkin jo viime kaudella, jolloin avauspelistä muodostui ikimuistoinen.
– Osuin silloin kaksi kertaa Kuopiossa Welhojen verkkoon. On selvää, että tuon jälkeen oli siisti fiilis, toteaa tälläkin kaudella maaliverkkoja heiluttanut Repo STT:n haastattelussa.
Repo aloitti salibandyuransa 11-vuotiaana Vantaalla. Hän pelasi aiemmin aktiivisesti myös jalkapalloa.
– Salibandy alkoi kiehtoa jalkapalloa enemmän. Tärkeä merkitys oli silläkin, että paras kaverini harrasti lajia, Repo kertoo.
Helsingissä syntynyt Repo muutti Seinäjoelle ollessaan kuudennella luokalla. Muuton takana olivat vanhempien työkuviot.
– Se oli sinällään nuorelle pojalle kova paikka, sillä ympäristö muuttui täysin. Sopeutumista auttoi, että liityin heti mukaan SPV:n riveihin.
Valmentaja kannusti jatkamaan
Salibandyn rooli kotiutumisessa ei kantanut pitkälle. 15-vuotiaana salibandy alkoi maistua nuorelle pelaajalle aiempaa vaisummalta, motivaatio hiipui vähitellen.
– En ollut joukkueemme ykköspelaajia, tiivistetysti voi sanoa, etten ollut hyvä. Tuolloin mieleen alkoi hiipiä yhä enemmän ajatus siitä, etten riitä.
Vaikka motivaatio-ongelmat kulkivat mukana iän karttuessakin, Repo teki suunnitellut harjoitteet tunnollisesti.
– Mietin silti yhä enemmän, haluanko pelata vai tehdä jotain muuta. Koska salibandy vei suurimman osan vapaa-ajastani, tiedostin, etten ehdi tehdä oikein mitään muuta.
– Koska tunsin samalla, etten ole riittävän hyvä, motivaationi laski vauhdilla. Olinkin lopulta hyvin lähellä päättää pelini.
Repo ehti itse asiassa jo lähes tehdä lopettamispäätöksen kauden 2018 päätteeksi. Tuolloin ratkaisevaan rooliin nousi SPV:n päävalmentaja Tommy Koponen.
– Hän soitti toukokuussa kertoakseen nostavansa minut edustusjoukkueen rinkiin. Puhelu sai kuitenkin täyskäännöksen heitettyäni myrskypilven hänen eteensä. Totesin pohtineeni jopa salibandyn lopettamista motivaatio-ongelmien vuoksi.
– Tommy sai keskustelujen kautta puhallettua minuun intoa ja itseluottamusta. Suurin merkitys urani jatkon kannalta oli kuitenkin sillä, että sain paikan edustusjoukkueessa, minkä vuoksi tunsin sittenkin osaavani pelata salibandya.
Tavoite miesten maajoukkueessa
SPV:n punapaidan tie pääsarjaan ei ollut mikään automaattinen asia. Repo on ponnistanut kentille useampilapsisesta perheestä. Silloin oli selvää, että raha oli laskettava tarkoin. Ja harrastaminen maksoi.
– Menoja oli monenlaisia. Tärkeintä on kuitenkin aina ollut perheen vilpitön tuki.
Luonnettaan salibandyssa Repo kuvailee vaativaksi.
– Olen itselleni hyvin vaativa, joskus ehkä jopa liiankin kova. Koen kuitenkin, että korkea vaatimustaso on välttämätön niissä asioissa, joita haluan tehdä. Se on minulle kantava voima, Repo kertoo.
Alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa ykköskentän sentterinä pelannut Repo kiteyttää tulevaisuuden tavoitteet selkeästi.
– Ensimmäinen tavoite on vakiinnuttaa paikka edustusjoukkueessa ja pelata U23-maajoukkueessa, jos kutsu tulee. Muutaman vuoden kuluttua haluan olla yksi sarjan ykköspelaajista ja nousta miesten maajoukkueeseen.