Kun uusi polvi astui valtakunnan politiikan johtoon, oli perusteltua odottaa, että myös politiikan teko uudistuisi suvaitsevampaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan päinvastoin, kuluneella vaalikaudella asenteet ovat koventuneet.
Eduskunnan televisioidut kyselytunnit ovat osoittaneet, että tahallinen väärinymmärrys, halventava puhe, pilkkaaminen, asioiden vääristely ja suoranainen valehtelu ovat lisääntyneet.
Nyt nähty puoluejohtajatenttien aggressiivinen kielenkäyttö ja asenne ovat suoraa jatkumoa tuolle ikävälle kehitykselle. Vaikka kyse olisikin, ainakin osittain, ”vain” poliittisesta teatterista, tulisi huomioida, että kun vihan siemeniä huiskitaan sinne tänne ympäri maata, ei voi koskaan tietää millaiseen maaperään ne juurtuvat ja mitä niistä kasvaa.
Tätäkö meidän on lupa odottaa kärkipoliitikoiltamme? Olisiko kumminkin hedelmällisempää keskittyä omien vaaliohjelmien ja tavoitteiden esittelyyn toisten haukkumisen ja vääristelyn sijaan?
Poliittinen eliitti näyttää unohtaneen, että suomalaiset ovat mitä suurimmissa määrin fiksua, medialukutaitoista ja asiakokonaisuudet sekä syy-yhteydet ymmärtävää porukkaa, jota ei kannattaisi aliarvioida.
On silmiinpistävää, että kansanedustajaehdokkaat osaavat paikallisissa vaalitenteissä olla sivistyneesti debatoiden erimieltä ja välillä jopa yhtä mieltä yli puoluerajojen. Onko Arkadianmäellä käytössä jonkinlainen kielenteroitin vai mitä valituille tapahtuu?
Kirjoittaja on eläkeläinen Rantasalmelta.