Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Raimo Pakarinen Pala sydäntäni jäi Iranin Teheraniin – Persialaiset kohtelivat kuin kuningasta

Työni tiimoilta pääsin matkustamaan. Haaveeni toteutui!

Eräs maailman kolkka, Lähi-Itä, tuli todella tutuksi. Iran, Syyria, Saudi Arabia, Kuwait, Egypti, UAE ja Turkki. Teheran ja Damaskos tekivät lähtemättömän vaikutuksen!

Teheran Iranissa oli ensimmäinen lähi-idän kohde, jonne matkustin. Saavuin sinne iltamyöhään. Pimeää, kuumaa, kuu väärinpäin ja tuoksu joka tuli myöhemmillä matkoillani hyvinkin tutuksi. Vastaanottajani kuskasi minut hotelliin Peugeotillaan, jonka totesin myöhemmin ylemmän keskiluokan ajoneuvoksi. Rämistelimme kaaosmaisessa liikenteessä hotelliin. Ohitimme Al Khomeinin muistolle rakennetun jättimäisen moskeijan neljine minareetteineen. Vaikuttava kompleksi.

Hotellini oli perua shaahin ajoilta, henkilökunta ei. Väsyneenä nukkumaan. Rukouskutsut minareeteistä herättivät ennen aikojaan. Kuuntelin joskus noita rukouskutsuja hotellini parvekkeelta. Ne tapahtuvat sekunnilleen oikeaan aikaan auringon nousun myötä. Kutsujen vyöry idästä länteen oli mykistävä kokemus.

Aamiainen oli todella eksoottinen. Paljon hedelmiä ja kasviksia, hummuksia sen seitsemää sorttia. Pekonia ei jostain syystä ollut tarjolla. Homeinen appelsiinituoremehukone oli seinällä toimettomana, muistutti menneistä ajoista. Joku lammashöystö kuitenkin.

Myöhemmin sieltä suosikkini löysin. Vedellä laimennettu jogurttijuoma tyydytti maidon kaipuun. Teetä ja kahvia sentään löytyi.

Siitä sitten töihin insinööritoimistoon. Astuessani toimistoon, kaikki naiset nousivat seisomaan katse alhaalla, huivit päässä. Tämä oli nykyaikainen toimisto, jossa oli myös naisia töissä.

Ajan saatossa tutustuin kulttuuriinsa ja ymmärsin jotain Persian maineikkaasta historiasta. Pääsinpä kerran myös paikalliseen hääseremoniaan. Aika oli murrosvaihetta, jossa shaahin aika hiipui ja uusi komento tulossa.

Persialaiset kohtelivat minua kuin kuningasta. Rahaa ei tarvittu missään. Puolikas sana ja toive toteutui. Ihmiset olivat aidosti ystävällisiä. Monta hienoa ystävää sieltä sain.

Toteisin, että kulttuureillamme on vuosituhansien ero, persialaisten eduksi!

Monesti minulta udeltiin, että eihän farsin kieli vaan kuulosta arabialta. Halusivat etäisyyttä arabeihin. Syykin löytyi.

Sunni ja shiia kysymys nousi esille. Uteliaana tiedustelin asiasta ystävältäni. Sain luennon tapahtumista 600-luvulla. Vihanpito shiiojen ja sunnien välillä on hiertänyt tähän päivään ja jatkuu. Syyt siihen kuulostivat tekaistulta mutta seuraukset ovat konkreettisia.

Lounaalla oli usein kebab-annos. Vartaassa kypsytetty kebab (lammasta), sahramiriisiä, grillatut tomaatit ja raakaa sipulia. En ole tuota herkkua vielä Suomessa saanut. Yksi Turun ravintola mainostaa tuota annosta. Täytyy käydä testaamassa.

Kerran nousimme Pohjois-Teheraniin vuoren rinteelle rinneravintolaan syömään shaahin ja ylemmän luokan asuinalueelle. Nyt jo ränsistynyt. Sieluni silmät pukivat paikan entiseen loistoonsa. Teheranin valot tuikkivat silmiemme alla. Niitä lienee shaahi Mohammad Reza Pahlavi puolisoineen aikoinaan ihaillut.

Kävin usein Iranin pyhän Qom:in kaupungin tuntumassa. Sinne pääsee vääräuskoinenkin toisin kuin Saudi Arabian Mekkaan. Asuin aavikolla hökkelissä kaasupumppaamon vieressä.

Teheranin esikaupunkialueella oli toimistollamme paja, jossa järjestelmät koottiin ja testattiin. Kuten arvata saattaa, siellä oli vartiointi tiukkaa. Pajallamme oli suuri koira parin metrin riimun päässä vartioimassa haukullaan aluetta. Koirat eivät ole tunnetusti muslimien parhaita kavereita.

Tirkistelin isoa koiraa pajan ovesta. Kaverukset meistä tuli.

Olin Turkmenistanin tuntumassa Mashhadissa kaasujalostamossa töissä. Työkaverini kyseli palkkaani. Kerroin, että sillä pärjään.

Kun palasin Teheraniin toimistoomme, sinne saapui mies mustassa puvussaan minua kyselemään. Ojensi minulle lasillisen maailman kalleinta maustetta, sahramia ja esitti anteeksipyynnön palkkaani tiedustelleen miehen, serkkunsa puolesta. Vaimonsa oli ripittänyt miestään epäkohteliaan kysymyksen vuoksi.

Työkaverini toimistolla kyselivät, huomasitko pohjoisen matkallasi mitään erikoista? Kertoivat, että minua saattoi matkani ajan kaksi turvamiestä kalashnikoveineen! Ei hajuakaan heistä.

Tapasin paimentolaisia savimajoissaan vuohineen ja lampaineen. Uskontokirjojen kuvat kahden tuhannen vuoden takaa tulivat todeksi.

Vierailin Teheranissa lukuisia kertoja. Aamuruuhkan seassa nan-e barbari-leipien kauppiaat puikkelehtivat pyörillään leipäpinot olalla liikenteen seassa. Tiesin, että toimistolla tuore leipä ja tee odottavat.

Pala sydämestäni jäi sinne.