Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Aino Kanniainen Turvallisuus on kaiken hyvän perusta: ”Kunhan vaan ei enää tulisi sota”

Olemme viime vuosikymmeninä saaneet elää vakaata aikaa, jossa näköalat ovat olleet aina parempaa kehitystä kohti. Meillä on taipumus tottua hyvään ja pitää sitä itsestäänselvyytenä.

Huolenaiheita, joita emme ole osanneet kuvitellakaan, on kuitenkin ilmaantunut toinen toisensa jälkeen ihmiskuntaamme koettelemaan.

Ilmastonmuutoksen kysymykset, koronapandemia ja nyt Ukrainan sota ja uhka sen laajenemisesta ovat yksittäistä ihmistä suurempia asioita.

Isovanhempamme ja vanhempamme ovat olleet sodanajan tai sen jälkeistä sukupolvea. Jo edesmennyt äitini, joka oli ollut nuori aikuinen sodan aikaan ja nähnyt yhteiskuntamme kehityksen ja vaurastumisen, totesi vanhoilla päivillään: ”Nyt on hyvä aika, mutta ei tällainen kehitys voi loputtomiin jatkua. Voi tulla vielä toisenkinlaiset ajat.” Ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi: ”Kunhan vaan ei enää tulisi sota.”

Hänen sanansa ja vaikeista ajoista selviytyneen kiitollinen asenteensa jäivät mieleeni. Toistaako historia joiltakin osin itseään?

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ratkaistavana. Turvallisuus on kaiken hyvän perusta. Silloin kun tämä syystä tai toisesta järkkyy, tarvitsemme tueksemme mieltä vakauttavia tekijöitä sekä konkreettisia tekoja turvallisuuden palautumiseen.

Erityisesti ajattelen lapsia ja nuoria, joilla on tulevaisuus edessä, kuinka luomme heille tulevaisuuden uskoa tässä ajassa. Kriisissä tarvitsemme suojaa ja turvaa toisiltamme, sekä näköaloja paremmasta tulevaisuudesta.

Maanpuolustuskurssin suorittaneena tiedän, että yhteiskuntamme eri tahot valvovat, varautuvat ja toimivat erilaisten turvallisuusuhkien havaitsemiseksi ja niihin vastaamiseksi meidän nukkuessammekin. Siksi keskityn tässä ihmisen sisäistä turvallisuutta vahvistaviin tekijöihin.

Ihmisissä on kautta aikojen ollut uskomaton kyky selviytyä myös vaikeina aikoina. Ihmissuhteet ovat meille usein keskeinen asia, joka auttaa jaksamaan. Kokemus siitä, että huolta, pelkoa ja surua on lupa sanoa ääneen ja jakaa toisten kanssa, keventää mieltä ja antaa näkökulmia.

Asioiden kanssa yksin jääminen johtaa helposti vaikeisiin tunteisiin jumiin jäämiseen. Ei ole suotta sanottu, kuinka jaettu suru on puolet kevyempi kantaa ja jaettu ilo on kaksinkertainen.

Myötäelämisellä ja myötätunnolla on vahva voima. Aina ajankohtaisia ovat Dalai Laman sanat: ”Jos haluat muiden olevan onnellinen, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” Inhimillisyys kasvaa myötätunnosta. Niin kauan kuin meissä on myötätuntoa ja inhimillisyyttä, on ihmiskunnalla toivoa.

Omien arvojen mukainen elämä vahvistaa sisäistä rauhaa ja onnellisuutta kaikkina aikoina.

Uskon myös, että elämän kokeminen merkitykselliseksi antaa voimaa toimia itsensä ja samalla toisten parhaaksi. On ollut koskettavaa huomata, millaista auttamisen halua ihmiset ovat osoittaneet Ukrainan sodan kauhuista kärsiviä kohtaan. Tämä osoittaa, että myös hyvä on totta. Usko hyvän voittamiseen luo toivoa, me selviydymme yhdessä.

”Olivatpa pyrkimyksesi ja toiveesi millaiset tahansa, säilytä kaiken hälyn ja hämmennyksen keskellä mielenrauhasi. Kaiken teeskentelyn, raadannan ja särkyneiden unelmien keskellä muista, että elät sittenkin kauniissa maailmassa.” – Desiderata

Kirjoittaja on psykoterapeutti, Leppävirran kunnanhallituksen jäsen ja Pohjois-Savon aluehallituksen jäsen (kesk.).