Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matti Itkonen Sykähdyttävimmät ruokaelämykset palautuvat Varkauteen ja Sokoksen ruokaosastoon: Siellä kirjoitettiin ruisleipien runoutta

Ruokamuisto on usein myös lapsuus- ja kotimuisto. Kenties voisikin puhua elämänmatkamuistosta. Siksi ruokaa on perusteltua pitää aikamediana. Se kykenee palauttamaan menneet päivät keskelle uutta nykyhetkeä. Samalla aterioijasta sukeutuu aikamatkaaja.

Millainen voisi olla ruoka-aikamatka Varkauteen? Lyhyesti todettuna se olisi uletteikas. Muistojen vaellus alkaisi Kommilan leikkikoulusta. Kirkkaimpina kuvina mielessä ovat metallinen kuppi maidonjuontia varten ja maukas näkkileipä. Ruokailu yhdessä tuntui silloin vakavalta asialta.

Tehtaan koulussa ruokajärjestäjät kantoivat eineet luokkaan. Alakerran käytävässä saattoi silloin kohdata kookkaita keskikoululaisia. Heidät pyrittiin sivuuttamaan mahdollisimman nopeasti. Ruismarjapuuro ja lihapullat maistuivat. Kanaviilokista ei tullut lempiruokaa.

Lyseossa oli arvokkuutta, myös ruokalassa. Alussa ateriat olivat maksullisia. Ruoka oli aina maukasta. Lehdissä näkee usein asenteellisen kyselyn: ”Mikä on vastenmielisin muistosi kouluruoasta?” Oikein muotoiltu kysymyksenasettelu olisi: ”Mikä maittavista kouluruoista on muistoissasi kaikkein herkullisin?”

Kotikahvilan annoksissa oli taikaa. Paikka oli ilmapiiriltään lämminhenkinen. Myös Kaupunginkellarin ja ravintola Savontien lounaat olivat oivallisia. Puustellin seisomapöytä mykisti. Alkuperäisen Oscar’s Pubin pitsat taitavat muistoissa olla edelleen ylittämättömiä. Tosin varsin lähelle päästiin Rosossakin. Ennen suositut oopperaleipä ja kappelileipä ovat ruokalistoista melkein tyystin kadonneet.

Sebastian oli oiva ravintola. Palvelu oli laadukasta ja ruoka hyvänmakuista. Kansankeittiöön liittyi jotakin salaperäistä. Siellä ruokailu oli jännittävää. Tätä nykyä paikan nimenä on ravintola Kaks Ruusua. Miljöö on yhä tyylikäs.

Ruoka-aikamatkaaja on gastrosofinen kulkija. Hän on kiinnostunut ruoan filosofiasta.

Amanda on mainio ruokapaikka. Ehkä nykyisin Varkauden tasokkain ruokaravintola on Oscar’s Bar & Dinner. Gafferin gastronomiseen osaamiseen aion perehtyä lähitulevaisuudessa. Amandan tapaan Gafferkin sijaitsee entisen linja-autoaseman eli ”Mutterin” kohdalla. Ruoka-aikamatkan kannalta se on hyvin myönteinen seikka.

Muistoissa Valveen ranskanleipä ja vesirinkelit ovat kulinaarisia makuvalioita. Kehuttiin myös Paldaniuksen sihtileipää. Kotileipomo Björnin tuotteetkin olivat verrattomia. Nykyään Varkauden ja lähialueiden kauppojen valikoimien parhaat ruisleivät ovat Anjan LeipäHuoneen ja Joen Leipureiden mestarituotteet. Niissä maistuu rukiinen kotikontu.

Ruoka-aikamatkaaja on gastrosofinen kulkija. Hän on kiinnostunut ruoan filosofiasta. Vaellusta rytmittää entisyyden ja nykyisyyden vuoropuhelu. Maut ja tuoksut siirtävät matkantekijän nykyhetkestä menneisyyteen ja tuovat entisyyden nykypäivään.

Ruoka-aikatuokio on laajentunut hetki: aikatasot läpäisevä herkkusuisuustovi. Silloin läsnä on makujen maailma.

Sykähdyttävimmät ruokaelämykset palautuvat Varkauteen: Sokoksen ruokaosastoon. Se on ruoka-aikamatkan alkupiste. Siellä kirjoitettiin ruisleipien runoutta.

Kirjoittaja on FT, KT, kulttuurikasvatuksen dosentti, Jyväskylän yliopisto .