Nimellä Jari Sistonen: Voisiko Savon pääkaupunki ollakin hajautettu viitostien ja radan varsille Iisalmesta Mikkeliin?

Jari Sistonen

Toisen maailmansodan jälkiselvittelyssä Puolan rajoja siirrettiin melko mielivaltaisesti ja koko maa siirtyi rajankäynnin tuloksena eri paikkaan. Puolan itärajaa maastoon määrittelevä komitea saapui pieneen köyhään maalaistaloon, joka sattui sijaitsemaan keskellä uutta rajalinjaa.

Rajakomitean neuvostoliittolainen puheenjohtaja marssi koputtamatta sisään tupaan muiden jäsenten ja sotilaiden seuratessa. Tuvassa istui vanha mies yksin pyytäen kopeita vieraita istumaan.

Komitean puheenjohtaja ilmoitti menevänsä suoraan asiaan. Toveri puheenjohtajalla oli isännälle yksi kysymys: ”Toveri, kun teidän koti nyt sijaitsee Neuvostoliiton ja Puolan rajalinjalla, meidän on kysyttävä teiltä, kummalle puolen rajaa haluatte valtakuntien rajankäynnissä jäädä? Haluatteko maailman pienviljelijöiden ja työläisten paratiisiin Neuvostoliittoon, vaiko uuteen natsivapaaseen Puolaan?”

Isäntä löi keinuunsa vauhtia ja mietti pitkään. Nuoremmille lukijoille selvennettäköön, että vastausta kannatti harkita, siitä saattoi riippua noissa oloissa vastaajan henki. Pitkän ja hermoja raastavan mietintäajan jälkeen isäntä vastasi: ”Haluan kuulua Puolaan”.

Sotilaat käänsivät tuliterät Kalashnikovit isäntään päin. Ilmeisen väärälle vastaukselle kiukkua puhkuva rajatoimikunnan puheenjohtaja kysyi: ”Miksi te teitte ilmiselvästi väärän päätöksen, teillä on vielä mahdollisuus perustella?”

Isäntä potkaisi kiikkuun vauhtia ja vastasi: ”Olen kuullut, että siellä Neuvostoliitossa tuo ilmasto on niin pirun kylmä, ettei se oikein sovi vanhoille luilleni eikä maanviljelykseen.” Puheenjohtaja tuijotti omaa joukkoaan yrittäen pysyä vakavana, mutta purskahti nauruun.

Mies pääsi Puolan puolelle rajaa ja sai vielä pitää henkensä.

Me täällä Savossa olemme nähneet monenlaisia rajankäyntejä ja tuon Puolan rajavitsin kuviteltu tilanne on voinut hyvin tapahtua täälläkin menneinä vuosisatoina. Savon hallinto ja rajat jo sinänsä ovat aikojen saatossa olleet huono vitsi monta kertaa. Siis jo ennen viimeisintä onnetonta vaalipiirijakoa.

Historiassa meidän Savon hallintomme pääkaupunki on vaihdellut Viipurin, Lappeenrannan, Haminan, Loviisan kautta Kuopion ja Mikkelin kaksoishallintoon. Tätä nyt jo pitkään jatkunutta Savon kaksoishallintoa edeltävänä Ruotsin vallan aikana harkittiin tarkkaan yhtä Savon keskellä sijaitsevaa piäkaupunkia joko Rantasalmelle tai Leppävirran Varkauteen.

Rantasalmea silloin pienemmät kylät Kuopio ja Mikkeli saivat kuitenkin puhuttua markkinat pitääkseen ja sitä kautta myöhemmin kaupunkioikeudet. ”Ruotsalaiset vallanpitäjät diskuteerasivat nahkapiätöksen”, sanottiin.

Vuoden vaihteessa 2020–2021, vuosien taistelun jälkeen, onnistuttiin keinotekoista Savon halkaisevaa rajaa siirtämään Joroisten eteläpuolelle. Toisaalta sekavalla Savon kakspiähallinnolla ajettiin Heinävesi Pohjois-Karjalaan.

Sadan vuoden päästä nähdään, oliko tämä uusin hallintokoukero välivaihe Savon yhdistymistä odotellessa, kuten Pieksänmaa oli välivaihe naapurissa.

Voisiko Savon pääkaupunki ollakin hajautettu viitostien ja radan varsille Iisalmesta Mikkeliin? Nykytekniikalla tämä ei olisi mikään temppu ja poistaisi pääkaupunkiin liittyvän kissanhännänvedon, joka erityisesti Mikkelille ymmärrettävästi on kynnyskysymys.

Mitäpäs jos otettaisi joku maalaisjärkevä pappa Puolasta konsultiksi tähän asiaan tekemään hyytävä piätös?

Kirjoittaja on joroislainen yrittäjä.

Kommentoi