Hamletmainen kysymys viittaa jonkin asian olemassaolotapaan. Savolaisittain ilmaistuna jokin joko on tai on olematta. Tulkitsijan annetaan asia ratkaista. Puhuja ei väitä mitään, vaan hän vain kertoo vaihtoehdot.
Kun olin 2000-luvun alussa San Diegossa, siellä sosiologi toivoi sanan blogi katoavan kielestä kokonaan. Hän ehdotti sen tilalle ilmausta verkkopäiväkirja. Kuulin silloin blogi-sanan ensimmäisen kerran. Sydämistyneen tutkijan toive ei toteutunut, vaan nyt kielenkäyttöön on tullut myös ilmaus videoblogi tai arkisemmin vlogi. Ei sekään varmaan kaikkia miellytä.
SavoBlogit-sivustolla olevaan Kaksoistohtorin tutkisteluja -blogiini jotakin kirjoittaessani en ajattele tekeväni päiväkirjamerkintöjä. Ehkä kirjoitan pikemminkin raporttia, katsausta tai kuvausta. Siksi verkkopäiväkirja on hiukan epätäsmällinen nimi blogille. En miellä itseäni kuitenkaan bloggaajaksi enkä liioin verkkopäiväkirjuriksikaan. Olisinko sitten vain yksinkertaisesti sanankäyttäjä?
Olen jo pitkään ollut Warkauden Lehden ja Soisalon Seudun tilaaja. Aikaisemmin minulle ovat tulleet myös Joroisten Lehti ja Juvan Lehti. Synnyinseudun kuulumiset kiinnostavat.
Mikä on sanomalehden olemassaolotapa? Vai voiko niitä olla useita? Tai onko idean yksi tapa toteutua oikeampi kuin jokin toinen? Vastaan empimättä: ”On.” Koetan perustella lyhyesti sangen suorasukaista väitettäni.
Digitaalisuus merkitsee tekotodellisuutta. Sillä ei ole aineellistunutta olomuotoa maailmassa. Paperilehti kuuluu todelliseen todellisuuteen. Se on maailmassa konkreettisesti olemassa. Eli se todellistuu maailman muiden objektien joukossa. Siihen voidaan tarttua, ja sitä pystytään selailemaan. Havainnon sisällön todeksi osoittaminen ei siis vaadi mielikuvitusta.
Perusta ajattelutavalleni lienee siinä tosiossa, että pidän itseäni 1900-luvun ja paperin aikakauden ihmisenä. En silti katso olevani silkka anakronismi, virheellisesti itseni ajoittava hahmo, tässä 2020-lukulaisessa nykyhetkessä. Kuka nyt tieten tahtoen eilispäivän ihminen tahtoisi olla! Eikö itse kukin pyri paremminkin esittäytymään edelläkävijänä, näkijänä ja tulevaisuuden airuena?
Haastavaa on nykyajassa toteutua vailla digitaalista ilmiasua. Siis puhtaasti kehollisessa olomuodossa. Johan kiertoilmauksia muistuttavat muotisanatkin kertovat samaa tarinaa. Mikään ei saa enää olla hankalaa tai vaikeaa. Haastava on nykypäivän iskusana. Sen merkitys on sopivan hämärä, eikä se varmasti loukkaa ketään. Kielitodellisuus köyhtyy: sanamaailma alkaa autioitua.
Ollako vai ollako olematta? Siinäpä pulma, ei suinkaan haaste. Kai meistä jokainen on tai on ainakin olevinaan. Vaikka Savossa olemmekin, en aiheesta enempää haastele. Eli on tullut aika vaieta. Silti olen. Olkaamme kaikki ihmisiksi. Se kannattaa aina.
Kirjoitaja on kulttuurikasvatuksen dosentti, opetusalana kirjallisuus- ja kulttuurikasvatuksen filosofiset kysymykset, Jyväskylän yliopisto; käytännöllisen filosofian dosentti, Itä-Suomen yliopisto