Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Eduskuntavaalien vaalikone on avattu - käy etsimässä itsellesi sopiva ehdokas

Hanna-Kaisa Melaranta Satavuotinen sote: Tehtaan lääkäri Henrik Brummert ilmoitti 1920-luvulla vastaanotostaan, joka sijaitsi nykyisessä Kotiseutukeskus Tyyskässä

Hyvinvointialueiden aloittamisen myötä elämme aikaa, jota voidaan pitää historiallisena, onhan sote-uudistuksen merkitys hyvinvointiyhteiskunnalle valtava. Uudistuksen vaikutukset voidaan ehkä nähdä vasta tulevaisuuden historiankirjoituksen myötä, kun uudesta on tullut arkea.

Itseisarvoisena pitämämme sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet historiassamme kovin vaihtelevissa käsissä. Kun vanhoja Warkauden Lehtiä, saa varsin hyvän käsityksen siitä, millainen oli 1920-luvun sote. Tuolloinhan elettiin aikaa ennen Varkauden itsenäistä kauppalaa, tehdasyhteisössä Joroisten ja Leppävirran rajalla.

Lehden pikku-uutisissa toistuu kolme ilmoitusta. Tehtaan lääkäri Henrik Brummert ilmoittaa vastaanotostaan, joka sijaitsi tuolloin nykyisessä Kotiseutukeskus Tyyskässä. Tehtaan kätilö puolestaan piti kortteeria Koivula IV:ssa.

Hammaslääkärinkin palvelut ruukilta löytyivät, hammaslääkäri Toini Malm otti potilaita vastaan Stesulassa. Stesula on muuten saanut nimensä Varkauden ensimmäiseltä apteekkarilta, Georg Stjenbergilta.

Kaikki nämä rakennukset ovat edelleen olemassa olevia rakennuksia Vanha Varkaus -alueella, joka kertoo tarinaa näin myös Varkauden seudun sote-historiasta. Jotain alueella sijainneita rakennuksia on myös purettu.

Nykyisen painotalon kohdilla sijaitsi vuonna 1918 perustettu Tehtaan sairaala.

1800-luvun sosiaalipalveluita edustivat vaivaistalot. 1900-luvulle tultaessa tehdas perusti muun muassa vanhainkodin Kopolanniemeen ja lastentalon vanhan sairaalan rakennukseen.

Tehdas piti huolta työntekijöistään, mutta myös ruukin seurakunnalla oli suuri rooli sosiaalipalveluiden ylläpitämisessä. Varhaisin alueen ”sossu” oli ruukin seurakunnan köyhäinkassa, jota rahoittivat puoliksi ruukki ja puoliksi seurakuntalaiset. Seurakunnan diakonissoilla, eli seurakuntasisarilla oli suuri merkitys alueella, jossa virallista toimijaa ei oikein ollut.

Vuoden 1922 köyhäinhoitolaki edellytti kunnilta yhä vahvemmin köyhäinhuollon järjestämistä ja tämä aiheutti lukuisia kiistoja tehtaan ja ympäröivien kuntien välillä. Varkauden kauppalan perustamisen jälkeen tuore kunta alkoi järjestää palveluita.

Uuden kauppalan myötä myös kiistat tehtaan ja ympäryskuntien välillä helpottuivat. Varkauteen saatiin uusi sairaala, rakennus, joka tunnetaan nykyään vanhan sairaalan nimellä. Sotien jälkeen lainsäädäntö ajoi kuntia ottamaan vastuuta hyvinvointivaltion rakentamisesta ja tehtaan rooli pieneni. 1960-luvulla usean kunnan yhteinen Varkauden aluesairaala laajensi toimintaa alueelliseksi.

Nyt olemme taas uuden edessä. Hyvinvointialueilla on edessään suuri työ, kun se taklaa haasteita ikääntyvän väestön ja alueellisen tasapuolisuuden ristitulessa.

Leveämmät hartiat ovat toki hyvä asia, henkilökohtaisesti suhtaudun tähänkin muutokseen luottavaisesti. Pienestä on lähdetty liikkeelle, nyt alueellinen työ on siihen verrattuna kuin toiselta planeetalta.

Mutta edelleenkin, kyse on yksilöistä ja inhimillinen kohtaaminen palveluissa on se, joka toimintaa kantaa jatkossakin.

Kirjoittaja on Varkauden kaupungin museotoimen johtaja.