Raatihuoneen ympäristö on täyttynyt uudenvuoden juhlijoista. Katselen ympärilleni. Tuttu murre kantautuu korviini hyväntuulisten ihmisten jututtaessa toisiansa.
Satakuntalaiseen tyyliini pohdin syytä epätyypilliselle hyväntuulisuudelle ja epätavallisen sosiaaliselle käyttäytymiselle. Ässien edellisillan voitto turkulaisista keventää tunnelmaa huomattavasti.
Tiedän, että tämä kaupunki hengittää jääkiekkoa. Hälytysajoneuvot ovat liikkeellä jossakin etäällä. Niiden äänet katoavat torvisoittokunnan ensimmäisiin puhalluksiin.
Mereltä kantautuvaan kylmään viimaan ovat kaikki tottuneet. Totuttu on myös siihen, että joulun ja uuden vuoden aikaan ei useinkaan voida laulaa hangista tai korkeista nietoksista.
Aistin sateen uhkaa ja liukasta tien pintaa jalkojeni alla. Raatihuoneen kello lyö kuusi. Porilaisten marssi, kylmät väreet ja lasittuneet silmät. Seison eturivissä ja tunnen olevani juurillani.
Pieni ihminen suuressa maailmassa ja vain varjot häntä seuraavat. Horisontissa siintelee valkoisena Kallaveden jää.
Tuijotan kattoa maatessani kotisohvalla Kuopiossa. Taustalla soi joululahjaksi saamani Yön Varietee vinyylinä. Tällä levyllä on kuultavissa vielä punkin rippeet.
Matkaan ajatuksissani bändin kotikaupunkiin, vanhan sillan maisemiin ja meren äärelle Mäntyluodon Kalloon. Jussi Hakulinen oli lahjakas parikymppinen. Jo 80-luvulla hän kirjoitti tietävänsä liikaa elämästä.
Seurakuntapastori viittaa puheessaan Jesajan kirjaan, kertoo matkastaan porilaiseksi ja toivoo rauhaa Ukrainaan. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ottaa vastaan hyvinvointialuetta, hehkuttaa tulevaa merituulipuistoa ja kiittää kaupunkilaisia menneestä vuodesta.
Katselen ylös raatihuoneen torniin. Kylttiin on painettu vuosiluku 2023. Havahdun keski-ikäisyyteeni, otan pipon pois päästäni ja alan herkistyneenä kuuntelemaan Maamme-laulua.
Levyn raidat vaihtuvat, ajatukset virtaavat päässäni ja sohva lämpiää selkäni alla. Mielessäni mietin, miten hyvinvointialueelle siirtyminen tulee onnistumaan. Onko kaikki osattu ottaa huomioon ja saavatko työntekijät palkkansa?
Kaikki toivovat rauhaa Ukrainaan. Sitä toivoo myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, Moskovan patriarkka Kirill. Tämä Putinin ystävä, sotatoimille siunauksensa antanut miljardööri toivoo sitä ainoastaan ortodoksisen joulun ajaksi. Todellinen uskonmies, ajattelen ja käännän kylkeäni.
Valtatie 23 halkoo Suomea. Satakunnasta Pohjois-Karjalaan kulkevan tien varrelle sijoittuu monen suomalaisen kotiseutu. Porista lähdettäessä ylitetään Kokemäenjoen viimeiset haarat ennen Selkämerta. Tasaiset peltoaukeat muuttuvat suuriksi soiksi ja Jyväskylää lähestyttäessä Järvi-Suomeksi.
Tuota tietä ajaessa voi huomata, miten harvaanasuttu Suomi todellisuudessa on. Suomi elää metsästä. Sitä riittää kaikkialla ja Varkauteen saavuttaessa tehtaan piiput todistavat sen jo kaukaa.
Tämä on toinen kotiseutuni. Täällä olen asunut suuren osan elämästäni. Ehkäpä joku toinen katsoo tätä samanlaisin silmin kuin minä Satakuntaa. Tänne on aina hyvä palata.
Kirjoittaja on Leppäkertun koulun rehtori Leppävirralla.