Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tommi Taskinen Varkauden tarina – onko se sankarihommia vai saattohoitoa?

Työpaikalla juhlittiin erästä Varkauden viennin lipunkantajaa, jolla on kunnioitettava 40 vuoden työura alansa huippuosaajana. Joskus yli 200 matkapäivää vuodessa ja kokemuksia kaikilta mantereilta. Tunsin itseni nöösipojaksi kakkukahvipöydässä saman kaliiperin jedimestareiden keskellä.

Paljon kokeneilla on paljon kerrottavaa. Tuli tarinaa maailmalta sekä työn ja teknologian kehityksestä. Siirtymä reikäkorttien ajasta autonomiseen operointiin on hurja harppaus. Ajattelin, että saattaisi kiinnostaa muitakin.

Hetki sitten vietin iltaa Vanhassa Varkaudessa, Taideniityssä. Minä juntti en ollut aikaisemmin siellä käynyt. Rohkeat yrittäjät ovat puhaltaneet hengen takaisin työläisasuntoihin. Niille on löytynyt kiehtovaa uusiokäyttöä taidegalleriana, asuntona, majoitustilana, kahvilana sekä taidetyötiloina. Ihastuin.

Toivottavasti tämä on yksi askel kohti omanlaista Varkautta, jollainen Varkaus brändimarkkinoinnissaan julistaa olevansa.

Varkautelaisten työtä arvostetaan. Siitä kertoo muun muassa Andritzin saama tasavallan presidentin tunnustus. Yritysten investoinnit tänne ovat tekoja, joita ei voi liikaa siunata.

Ne rakentuvat vahvan tarinan ympärille ja mikä parasta, Varkauden tarina teollisesta ja teknologisesta ihmeestä on totta. Sen perusteella leipää on riittänyt moneen pöytään sekä usean asuntolainaerän maksuun.

Varkauden kaupungin kukkaron ei pidä olla kaikkivoipa, mutta nyt tarvitaan ankkuria, uskoa tulevaan.

Kukaan ei kuitenkaan osaa arvostaa tarinaamme, ellemme itse sitä mainosta joka yhteydessä. Oppia voi ottaa läheltä.

Yritysten investoinnit eivät ole tulleet tänne itsestään. Niiden takana ovat ihmiset, jotka ovat myyneet varkautelaisten osaamista vuosien ajan. Lopputuloksena satojen miljoonien investoinnit ovat ohjautuneet Varkauteen.

Kättä lippaan ja kukkia pöytään sanon minä, vähintäänkin päivää kadulla. Sama juttu on myös kulttuurin ja viihtyvyyden osalta. Ne eivät synny ilmaiseksi ja vapaaehtoisvoimin, vaikka niin ehkä kuvitellaan.

Aikanaan kinasteltiin Ämmäkosken silloista. Kyllä-äänet voittivat juuri ja juuri. Päätös avasi keskustassa sijaitsevan kansallisaarteen ihmisten elämään. Päätöksen vastustajat eivät ole hirveästi keppihevostelleet kielteisellä kannallaan.

Tehtaan kouluun investoiminen on Varkauden tulevaisuustyön kannalta elintärkeä ratkaisu. Kutistuneella minibudjetillakin se on konkreettinen teko varkautelaisten identiteetin, brändin sekä uudenlaisen elinvoiman vahvistamiseksi.

Ja juuri nyt tarvitaan muitakin uutisia, kuin vihjauksia Varkaudesta narkomaanien naapurustona.

Kielteinen päätös sysäisi sankaritarinat syrjään. Siirtyisimme säästämistoimin saattohoitoon, vaihtoehdottomaan Varkauteen. Säästäminen on tavallaan helppoa.

Mietittäväksi jää, mistä leikataan ja kenen mielipahaa on helpointa sietää. Vattuvuori vajosi koomaan mysteeriksi jääneen pöydällejättämispäätöksen perusteella.

Kuten Warkauden Lehden palstoilla on todettu, nuorten mielipahalla ei ollut merkitystä. Klubikin katosi liekkeihin ja muuttui vahvasti valaistuksi Padel-kentäksi.

Tekninen lautakunta täräytti ensimmäisessä erässä Tehtaan koulun kanveesiin. Onneksi kaupunginjohtaja palautti asian investointilistalle kesken luvun laskun. Toivottavasti koulu sinnittelee ottelun loppuun saakka ja voittaa valtuutettujen pisteillä.

Tyrmäystappio sammuttaisi toivon omanlaiseen Varkauteen. Ja silloin menetämme juuri niitä toimeliaita sekä rohkeita ihmisiä, joita tänne niin kipeästi kaivattaisiin. Uuden luominen vaatii mielikuvitusta ja uskallusta. Sitä ei löydy kaikilta, mutta rohkeiden työ hyödyttää kaikkia.

Kaupungin kukkaron ei pidä olla kaikkivoipa, mutta nyt tarvitaan ankkuria, uskoa tulevaan. Näin joulun lähestyessä toivon valon voittavan, sillä pimeässä eivät kasva muut kuin herkkusienet.