Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matti Itkonen Vesi-ihminen on käyskennellyt Kämärin vaikuttavissa maisemissajo pitkään

Olla ja omistaa vai omistaa ja olla? Teonsanojen järjestys paljastaa olennaisen eron: ihmisen suhteen jonkin asian olemassaolotapaan. Kyse on aina myös arvovalinnasta. Arvottaminen suo asioille tietynlaisen olemassaolo-oikeutuksenkin.

Ihminen elää joka hetki keskellä arvojen ja epäarvojen maailmaa. Sen mukaan hän sitten valitsee jotakin ja jättää jonkin toisen valitsematta. Oleminen merkitsee siis aksiologisten eli arvo-opillisten perusteluiden valtakuntaa.

Vesi-ihminen on aina aikaihminen. On hän niin ikään sekä hyöty- että ansaintaihminen. Kämärin vaikuttavissa maisemissa hän on käyskennellyt jo pitkään. Kenties olisikin paikallaan puhua vesi-ihmisikäpolvista. Minkä arvoinen on virtaava vesi hänelle minäkin aikana ollut?

Puistomainen koskimiljöö säilyi hyvin kauan likipitäen koskemattomana. Silloin sen omisti A. Ahlström Osakeyhtiö. Sitten omistajaksi tuli Varkauden kaupunki. Se tarkoitti rajua käännekohtaa.

Kaunis koskimiljöö on saatava hyötykäyttöön: sen on rahalla kyettävä lunastamaan olemassaolo-oikeutensa.

Ikimuistoisia puita kaadettiin. Suuret työkoneet saapuivat vanhoihin metsiin. Leveitä kulkuväyliä tehtiin. Kookkaita siltoja rakennettiin. ”Nyt alue palvelee paremmin asukkaita”, sanottiin.

Idylliset polut ja puiset kaarisillat vaihtuivat teollisiksi toisinnoikseen. Romantiikasta tuli tehokkuutta, tuottavuutta. Ajatuksellinen yhteys Viipurin Monrepos’n puistoon katosi. Kytkös historiaan katkesi.

Arvo tuntuu merkitsevän lähes yksinomaan välinearvoa. Saavutettavuus tarkoittaa hyödyllisyyttä ja tuottavuutta. Kuvaannollisesti voisi todeta, että raha puhuu ajattomuuden kieltä. Sitä jokainen nykypäivä ymmärtää.

Lisää puita kaadettiin. Idyllistä metsämaisemaa myllättiin. Uusi uoma koskelle kaivettiin. Kyynikko varmaan kutsuisi sitä suureksi ojaksi. Tavoitteena on luoda vapaa väylä järvilohien vaellusreitiksi ja kutemista varten. Tavoite sinänsä on kannatettava, yleväkin. Sitä ei luultavasti kukaan kiistä.

Mukana on kuitenkin myös suunnitelma matkailun edistämisestä ja tuottavuuden parantamisesta. Kaunis koskimiljöö on saatava hyötykäyttöön: sen on rahalla kyettävä lunastamaan olemassaolo-oikeutensa.

Vesi-ihmisen maailmankuva: omistaa ja olla on hänen arvojärjestyksensä. Hän ajattelee kalkyloivasti. Laskemallisuus tahdittaa vesi-ihmisen toimintaa. Runollinen olemistapa on hänelle vieras. Hyöty on vesi-ihmiselle nykyajan ainoa avainsana. Taide-Varkauskin on hänelle teho-Varkautta. Elämme mahtailevan mammonan aikaa.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, kasvatustieteiden tohtori ja kulttuurikasvatuksen dosentti Jyväskylän yliopistossa.