Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tommi Taskinen | Varkauden Teatterista tuli Radio City Music Hall

Olin kuusi vuotta sitten New Yorkissa. Ostin liput The Radio City Rockettesin Christmas Spectacular esitykseen Radio City Music Halliin. Ja mikä show! Oli musiikkia, tanssia, valoja, videoita ja villiä menoa iloisella itsevarmuudella esitettynä.

Amerikkalaiset osaavat tempaista tunnelman tähtiin. Kaikki ilmaisun keinot olivat käytössä tukien toisiaan ja kokonaisuus oli elämää suurempaa, kuten kaikki Yhdysvalloissa.

Viime perjantaina ajoin masentavan harmaassa kosteassa sumussa Varkauden Teatterin Rokkia ja rautalankaa 2.0 esityksen ensi-iltaan. Valoa ei näkynyt muualla kuin auton kojelaudassa. Kadut kumisivat tyhjyyttään. Tuntui, että kaupunki oli käynyt talviunille.

Mielessä pyörivät arvaamattoman maailman murheet läheltä ja kaukaa. Purin hammasta ja yritin ajatella positiivisia. Asenne ratkaisee, vaikka kyllä sitä koetellaan.

Sitten istuin teatterin penkkiin ja laitoin puhelimen kiinni. Päätin heittää arkihuoleni hetkeksi ja keskittää mielenkiintoni siihen, mitä tuleman pitää. En tiennyt mitä odottaa. Työkaveri kysyi, menenkö katsomaan näytelmää vai konserttia. Silloin en osannut vastata, mutta nyt osaan.

Esirippu nousi ja Rama lama ding dong räjäytti Varkauden Teatterin rock-shown käyntiin sellaisella voluumilla, että harmaat ihokarvani hyppäsivät pystyyn ja esityksen päätyttyä huomasin heiluneen penkissä kainoloni hikisiksi. Tunnelma oli kuin Radio City Music Hallissa.

Oli musiikkia, tanssia, valoja ja videoita hurmaavan iloisella itsevarmuudella esitettynä. Kappaleet olivat taiten valittuja, sovitettuja sekä upeasti tulkittuja. Parinkymmenen biisin listalta löytyy vaikka mitä kuten La Bambaa, Surujen kitaraa, Great Balls of Firea, Bee-bob-a-lulaa, Nuorta rakkautta ja Oon käyny kaikkialla. Säihkyvässä showssa on myös jouluisia sävyjä.

Tämä on todellinen pikkujoulupommi, jos haluaa päräyttää tunnelman kattoon heti kinkereiden kärkeen. Teatterin henkilökunta soittaa itse kaikkia soittimia, laulaa sekä tanssii. Kappaleet, solistit ja monenlaiset soittimet vaihtuvat kuten hilpeässä karusellissa, josta ei halua hypätä pois.

Mielessään toivoo vielä yhtä rundia. On herkkiä hetkiä, hulvatonta huumoria sekä syntisen seksikästä charmia. Esitys todistaa taas, että Varkaudessa on lahjakkaita ja luovia tekijöitä pursuava taidetalo. Löytyy nuorta energiaa, iän tuomaa kokemusta sekä teatterisalia väräyttävää karismaa.

Parhaassa porukassa on monenlaista tekijää ja jokaisella on paikkansa kokonaisuuden onnistumisen kannalta. Esitys on henkilökunnan yhteistyön tulos ja tuo yhdessä musisoimisen ilo on niin valloittavaa. Kun esiintyjät nauttivat, yleisö nauttii.

Kapellimestari Sami Ruutiainen tuntee tiimin sekä heidän vahvuutensa. Ruutiainen on rokkitohtori, jonka marraskuisen masennuksen estolääkettä nautin ilolla ja otan pian toisenkin annoksen. Kaiken lisäksi Sari Kirjavaisen värikäs puvustus sekä viekkaasti toteutettu Ville-Veikko Valtasen visuaalinen videomaailma saa lavan sekä taiteilijat hehkumaan kaikkissa sävyissään niin, että ero esitykseen, jonka koin New Yorkissa on vain mittakaavassa.

Pari tuntia meni hetkessä ja tunnetankki tuli täyteen energiaa, jota tarvitsen arjen kantamiseen.

Rokkia ja rautalankaa 2.0 on upea, ennakkoluuloton ja rajattoman rohkea ylistyslaulu maailmaa muuttavalle sekä ihmisiä yhdistävälle voimalle, musiikille. Teatterin vuosia sitten tekemä strateginen ratkaisu kehittää henkilöstön musiikillista osaamista on johtanut tähän pisteeseen.

Lavalla soi Kari Suhosen teatteriperintö, ihmeelliset ihmiset, Suhosen svengijengi. Tästä on uuden teatterinjohtajan Juha Vuorisen hyvä jatkaa.

Kiitos ainutlaatuisesta elämyksestä Varkauden Teatterin ihanat ihmiset! Kiitos Kari! Mies lähtee, musiikki jää.