Aurinko nousi tänään Varkaudessa kello 8.26 ja laskee kello 17.16. Päivän pituus on siis kahdeksan tuntia ja viisikymmentä minuuttia. Ja vaikka pimeyttä tuntuu jo nyt olevan paljon, vielä se päivä tästä aika lailla lyhenee, joulukuun lopulla valoisaa aikaa on näillä korkeuksilla melko lailla tasan tarkkaan viisi tuntia, lähes neljä tuntia vähemmän kuin tänä päivänä. Pimeyttä kohden siis tarvotaan vielä vajaat pari kuukautta ja sieltä pois toinen mokoma.
Milloin sitten on oikeasti pimeää, kun sitä tuntuu olevan melkein koko ajan? Pimeää on tähtitieteilijöiden mukaan silloin, kun auringon keskipiste on 18 astetta horisontin alapuolella.
Pimeys ei tule sillä hetkellä, kun aurinko laskee, vaan välissä on hämärää, joka hiljalleen kääntyy pimeydeksi. Usein hämärän hetkinä taivas on kauneimmillaan, valot ja värit loistavat etenkin kirkkaalla säällä. Syyllinen näihin väri-ilmiöihin on ilmakehä. Hämärän värit ja valot ovat horisontin alapuolella olevan auringon säteiden siroamista ilmakehässä. Värit vaihtelevat kaikissa sateenkaaren sävyissä ja kun taivaalla on pilviä, värjäytyvät nekin.
Merenkulkijoiden hämärässä tähtiä näkyy runsaasti.
Hämärää on kolmea eri lajia, kertoo kotisivuillaan tähtitieteellinen yhdistys ursa. Porvarillisen hämärän nimitys on perua keskiajalta. Tällöin on vielä riittävän valoisaa, jotta käsityöläiset ja porvarit näkivät selkeän sään vallitessa työskennellä ulkosalla. Porvarillisessa hämärässä alkavat näkyä aivan kirkkaimmat tähdet ja planeetat.
Merenkulkijoiden hämärässä tähtiä näkyy jo runsaasti ja merellä erottuu vielä horisontti. Tämän nauttisen hämärän aikana syttyy lisää tähtiä ja sen loppupuolella voi jo vaikka laskea tähtien mukaan aluksen sijainnin maapallon merillä.
Himmeimmätkin tähdet loistavat astronomisen hämärän aikana. Kun aurinko laskee tarpeeksi syvälle horisontin alapuolelle valoa ei juurikaan enää siroa ilmakehän molekyyleistä ja pimeys saapuu.
Hämärän eri vaiheet on helpompi havaita, jos taivalla ei ole pilviä. Jos niitä on, pimeä laskeutuu tasaisesti ja nopeasti.
Nyt mennään kohti vuoden pimeimpiä kuukausia. Itse kullakin on omat keinonsa pysyä virkeänä ja karistaa kehosta ja mielestä pimeyden mukana tuleva väsymys. Joku tekee sen liikkumalla, toinen kulttuuririennoissa, joku tai varmasti monikin nukkuu tavallista enemmän. Tarvitseeko edes jaksaa yhtä paljon kuin kesällä, kun eihän sitä näekään juuri mitään. Entisaikaan elettiin auringon laskujen ja nousujen mukana, miksipä ei edelleenkin edes vähän siihen suuntaan? Olisiko meidän nyt aika nauttia hämärän hyssyistä, mennä nukkumaan vähän aikaisemmin ja herätä vähän myöhemmin? Ja silloin kun uni ei pimeimmilläkään hetkellä tule silmään, voisi kääntää katseet tähtitaivaille ja revontuliin?