Brooklynissa, Barclays Centerin lattialla makaa suomalainen mies. Yleisö mylvii ympärillä. Vastustaja tanssahtelee kehässä lihakset täynnä adrenaliinia.
Aamun uutiskuvat kertovat karua kieltään nyrkkeilyn raadollisuudesta. Et voi olla muuta kuin voittaja tai häviäjä. Tuijotan tyhjää tietokoneen ruutua ja mietin aamun uutisvirtaa.
Siinä, missä ammattilaisnyrkkeilijän ura mitä todennäköisimmin päättyi New Yorkissa, minä suunnittelen alkavan syyslomaviikon ohjelmaa Savossa.
Toisella meistä jäi jälki nenään, mieleen ja tiliin.
Alakoulun juhlissa en ollut milloinkaan pääroolien esittäjä. Kävin kouluni kuitenkin siinä määrin edistyksellisten opettajien johdolla, että jokaiseen juhlaan kaikille halukkaille löytyi rooli.
Mieleeni on jäänyt ekaluokan kevätjuhlaesitys, jossa saimme kaverini kanssa seistä näyttämöllä ja nostaa kätemme eteen kurottaen ylös. Luokan esitys Prinsessa Ruususesta ei olisi ollut mitään ilman porttia.
Toisella luokalla olin honka ja samainen kaveri hongankolistaja. Viidennellä luokalla päätin ottaa homman persoonallisella tavalla haltuun. Kevätjuhlaesitys oli juuri päättynyt ja meille esiintyjille oli annettu ohjeeksi mennä lavan eteen ja esitellä itsemme.
Mistä kumpuaa se tarve, jolla halutaan pilata tehty työ?
Vuoroni tullessa kerroin ylpeänä kaikille, että olin Ari-Pekka ja lehmän takapuoli. Suosionosoituksista ja vihellyksistä päätellen jätin ison jäljen siihen juhlasaliin.
Onko meillä ihmisillä tarve jättää jälki, haluammeko tulla nähdyksi?
Pieni lapsi makaa marketin lattialla, kiukuttelee ja kiemurtelee tuskissaan. Tilanne eskaloituu Muumitikkarista.
Lapset ja nuoret ottavat osaa TikTok-haasteisiin. Jännitys ja vaaran tunteella leikkiminen houkuttaa. Haluat olla Temppari, hottis tai viidakon tähtönen. Katsojia toisen kyttääminen koukuttaa.
Seitsemän päivää, ilmoitustaulut ja koirankakkakeskustelu. Haluamme tulla nähdyksi. A-talk, valtionvelka ja vaalimakkarat. Haluamme tulla kuulluksi.
Kaupungin puisto-osasto on tehnyt hyvää työtä. Musta multa ja tasainen haravoitu pinta näyttää hyvältä.
Sitten jostakin saapuu se, joka haluaa jälkensä näkyviin. Jokaisessa kaupunginosassa on pyöräilijä, joka tykkää painaa renkaansa pehmeään maahan. Sellaista perustettua nurmikenttää ei ole olemassa, joka olisi rauhassa saanut lähteä kasvamaan.
Mistä kumpuaa se tarve, jolla halutaan pilata tehty työ? Tiedostetaanko siinä tehdessään huomion tarve vai välittyykö siinä kaipuu johonkin tiedostamattomaan?
Banksy on anonyyminä esiintyvä ja kansainvälisesti tunnettu taiteilija, joka on tehnyt graffiteja, maalauksia ja installaatioita.
Hänen luvatta tehtyjä töitään on nähtävillä maailman suurkaupungeissa. Hän on etsintäkuulutettu, mutta hänen töitään arvostetaan.
Varkaudessa, Soisalo-opistoa vastapäätä olevassa talossa on muraali, jota katselee mielellään.
Alikulkutunneleista löytyy taidolla tehtyjä graffiteja, samoin moni sähkökaappi on maalattu upeasti. Näiden lisäksi Varkaudessa on eräänlainen taiteilija, jonka tuherruksia on ympäri kaupunkia.
Kyseinen tagi KHC voisi mielessään pohtia, miten oma jälki jäisi näkyviin positiivisin keinoin.