Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Markus Nurmesniemi | Kuka sinä olet Suomi? – Itsekkyys ja nautintokeskeisyys ovat selkäydinnestettä ja vanhemmuuden taito on hukattu

Perhe tulee ensin. Perhe on kaiken keskiössä. Perhe on yksikkö, joka muodostaa yhteiskunnan kovan ytimen. Kaikki muu rakentuu sen ympärille. Jos kova ydin murretaan, murtuu koko yhteiskunta.

Nyt johtajina on jo niitä, joiden vanhemmat ovat saaneet vapaan kasvatuksen. Se tuntuu länsimaisten yhteiskuntien selkäytimissä. Kollektiivista vastuunottoa ja pitkänäköisyyttä ei enää tunnisteta. Itsekkyys, nautintokeskeisyys ja individualismi ovat tämän päivän selkäydinnestettä. Vanhemmuuden taito on hukattu.

Se kertautuu mielenterveys- ja päihdetilastoihin, sairausmenoihin, avioero- ja rikostilastoihin. Länsimainen kulttuuri on menettänyt punaisen lankansa. Lännellä ei ole enää selkeää ja johdonmukaista arvomaailmaa tai johtajuutta. Jokainen valvoo omia etujaan, ja massat hukutetaan viihdetulvaan.

Sosiaalisesta mediasta, peliteollisuudesta, viihteestä sen eri muotoineen on tullut elämän suurin täyttäjä. Viihde tunkee myös tappamisen keskelle. Uutisklipit sodista eivät aukea ennen kahta tai kolmea mainosta.

Viihdeteollisuus takoo niin käsittämättömiä summia rahaa, että on täysin hyväksyttyä ahtaa sen kitaan nuoret sukupolvemme. Laaditaan lakeja, jotka sallivat kaiken. Miksi on olemassa K-18 pelejä, kun niiden käyttöä ei edes pystytä valvomaan?

Raha on arvokkaampaa kuin lasten psyykkinen tai fyysinen terveys. Seksiteollisuudesta on turha edes aloittaa tässä. Kenttä on valtava ja peittää horisontin.

Kaikki revitään hajalle. Maailmanjärjestys, yksilön identiteetti, uskonto, moraali ja etiikka.

Lapsille annetaan vapaus valita kaikesta ja kaikki. Valta on otettu aikuisilta ja ojennettu lapsille. Vapaa kasvatus teki tehtävänsä. Opettajat ovat kouluissa yhä enemmän kyytiläisen kuin kuskin paikalla. Sammutellaan etäpesäkkeitä sen sijaan että mentäisiin suoraan palon lähteelle.

Enää ei jakseta nähdä sitä, että lapsi kaipaa rajoja. Lapsi ymmärtää alitajuisesti, että rajat ovat rakkautta ja turvaa. Tänään aikuinen ei enää ymmärrä tätä, koska kukaan ei ole kertonut sitä hänelle.

Vanhempi sysää vastuuta lapsen kasvatuksesta koululle, jonka oikeudet ja auktoriteetti on riisuttu. Opettajia kuormitetaan monenkirjavalla hanke-humpalla ja digitaalisilla viitekehyksillä. Opettajan työlle kädet mullassa ei riitä enää paukkuja. Koulurytmistä putoava lapsi liukuu yhteiskunnan reunamille.

Suomi on lihonut ja laiskistunut.

Sitten prosessi etenee vaiheeseen, jossa lapsen/nuoren tapausta käsitellään sosiaali- tai mielenterveystyössä. Siellä lasta pallotellaan eri luukkujen välillä. Jokaisella niistä todetaan resurssipula eivätkä varat riitä avun antamiseen. Koulupudokkaiden määrä on räjähtänyt ennennäkemättömälle tasolle.

Voimmeko enää puhua hyvinvointiyhteiskunnasta?

Perhe on pirstaloitunut. Siksi yhteisöllisyys on pirstaloitunut. Siksi yhteiskunta on pirstaloitunut. Siksi arvot ja moraali ovat pirstaloituneet.

Kyllä puhua toki edelleen osataan mutta sanat eivät enää näy teoissa.

Demokratia on järjestelmänä muuttunut tuulella käyväksi viiriksi. Liberalismi sen kaikissa merkityksissään on ainoa tuulensuunta, puoluekannasta riippumatta.

Euroopan sairas mies on nimitys, jota on käytetty valtiollisesta tai taloudellisesta taantumisesta kärsivistä eurooppalaisista valtioista. Nimitystä voi hyvällä syyllä laajentaa koskemaan koko länsimaista kulttuuria. Rohkeus viedä myös Eurooppaa kokonaisuutena eteenpäin katosi, kun toisen maailmansodan kokenut sukupolvi väistyi.

Pitkäjänteisyys on korvattu lyhytnäköisyydellä. Johtajuuden tilalle astui heikkous. Länsimainen sivilisaatio nilkuttaa hautaansa.

Mieleen tulee tarina sammakosta, jota keitettiin hengiltä. Kun se alkoi tuntea olonsa kuumaksi, veden annettiin haaleta juuri sen verran ettei sammakko huolestunut. Veden lämpötilaa nostettiin lopulta vähitellen, ja niin sammakko keittyi elävältä, sen tottuessa vähitellen nousevaan veden lämpötilaan. Sama pätee meihin. Me olemme tottuneet ympärillä tapahtuvaan rappioon, eikä meitä enää hetkauta juuri mikään.

Kohta reagointi on jo myöhäistä. Savottaa kyllä riittäisi. Mitä me haluamme?

Sitten on tämä idän tsaari, joka näkee asiakseen palauttaa keisarillisen Venäjän loiston päivät. Yhden asian hän näkee oikein. Rappeutuneen, itsekkään, moraalisesti heikon ja epäyhtenäisen lännen.

Idän tsaari katsoi tilaisuutensa tulleen. Sota Venäjän ”kunnian palauttamiseksi” on helppo pukea ristiretkeksi lännen rappeutumista vastaan.

Länsimaiset valtiot perustettiin Raamatun arvoille. Oikeusvaltiot ovat seisoneet Raamatun välittämien arvojen ja moraalin tukevalla perustalla. Noita arvoja on kuitenkin murrettu systemaattisesti.

Suomi on elänyt leveää rauhan aikaa vuosikymmeniä. Se on tuona aikana lihonut ja laiskistunut. Henkisesti, fyysisesti ja moraalisesti. Kollektiivisessa muistissa ei ole enää sellaista tajua kuin ”sodasta selviäminen”, ”yhteistyö” tai ”jälleenrakentaminen”. De facto, kollektiivista muistia tai kokemusta ei Suomesta enää löydy, viihteellisiä lätkämestaruuksia lukuun ottamatta.

Suomi, kuka sinä olet?

Muistatko sinä kuinka nuorisosi kesällä 1939 lähti yhdessä tuumin linnoitustöihin Karjalaan? Porvarit, työläiset, kommunistit, sosialistit, maalaiset, kaikki yhdessä. Nuoriso näytti esimerkkiä ja vanhemmat seurasivat perästä.

Sisällissodan repimä ja kahtiajakautunut kansa tuli yhteen, kun nuoriso jätti kesäiset rientonsa ja antoi vapaaehtoisen panoksensa uhkan noustess. En ihannoi sotaa vaan muistutan kansan henkisestä vireydestä, yhtenäisyydestä ja moraalista.

Muistatko, Suomi? Entä muistatko nuo huikeat jälleenrakentamisen vuodet?

Kuka sinä olet tänään? Miten lapsillasi menee?

Suomi, minne sinä nilkutat?

49-vuotias suomalainen Varkaudesta