Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matti Itkonen Raja katuna aukeaa: Rajakatu on rajana menneisyyteen ja rajana tulevaisuudesta

Otsikko viittaa sekä Uuno Kailaan runoon Rajalla (1931) että Yrjö Niiniluodon esseekokoelmaan ” Takana länttä ja Eurooppaa” (1955). Kumpaakin lukiessani mielessäni olivat Varkaus ja Rajakatu. Rajan mihin tai raja mistä, pohdin itsekseni.

Päädyin ajatukseen, että on kyse aikakadusta ja aikarajasta. Se on rajana menneisyyteen ja rajana tulevaisuudesta. Takanapäin ovat muistot. Eteenpäin suuntautuvat unelmat. Nostalgia ja utopia kohtaavat Rajakadun nykyajassa.

Erityisen kiinnostava on kiskot ylittävä kävelysilta. Vanha puusilta oli nykyistä paljon jyrkempi. Talvisin siitä sai potkukelkalla kovan vauhdin. Silloin liikkui junaa nopeammin.

Olen matkannut sillan alitse lukuisia kertoja lättähatulla. Virallisesti taidettiin puhua kiskobusseista. Myös sinisellä pikajunalla olen siitä Varkauteen saapunut. Se oli akateeminen juna, jolla pääsi vaihdoitta Joensuusta Turkuun.

Tätä nykyä juna on vihreä. Ei sekään huono väri oivalle kulkuneuvolle ole.

Ennen vanhaan samasta kohdasta käännyttiin viitostieltä Käpykankaalle. Risteyksessä sijaitsi kioski, josta aina sunnuntai-iltaisin pystyi ostamaan kermaa kahvia varten.

Oli siis kyse merkittävästä paikasta.

Kävelysillan kautta pääsee Louhirinteeseen. Olen vieraillut siellä usein. Henkilökunta tekee tärkeää työtä.

Rajakatua kävellessäni olen pohtinut elämän rajallisuutta. Ketään ei saisi unohtaa. On puhuttava, kun on vielä aikaa. Joskus sanat sitten loppuvat ja kieli katoaa.

Yhteys on kuitenkin yhä olemassa. Sitä ei pidä liian aikaisin katkaista.

Alkuperäinen Lemmensilta on kadonnut. Ei Rajasuoja-baariakaan enää ole. Talo on kuitenkin edelleen olemassa. Sen ohittaessani muistan aina, kuinka makoisaa keltainen Jaffa silloin joskus oli.

Voihan olla, että aika on kullannut muistot. Rajasuojassa M. A. Numminenkin mainiossa teoksessaan ”Baarien mies” (1986) vierailee.

Oivana paikkana mainitaan myös Kauppakadun ja Sandvikeninkadun kulmauksessa sijainnut kellarikahvila Grilli An-Marie. Minäkin siellä joitakin kertoja poikkesin.

Ajat ja maisemat muuttuvat. Onneksi ovat muistot. Rajakatu puhuu entisyyden sanoja.

Niitä on vain osattava kuunnella.

Kirjoittaja on FT, KT, kulttuurikasvatuksen dosentti, opetusalana kirjallisuus- ja kulttuurikasvatuksen filosofiset kysymykset, Jyväskylän yliopisto.