Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Merja Turunen Pitääkö johtajan vannoa uskollisuudenvala ja palvella eläkeikään asti?

Varkauden kaupunginjohtaja Joonas Hänninen tiesi varmasti mitä teki, kun hän kertoi torstaina hakeneensa Pohjois-Savon maakuntajohtajan paikkaa. En tiedä, onko hänellä tapana hihitellä yksinään, mutta jos minä olisin Hänninen, hihittäisin varmasti koko viikonlopun.

Syön vanhan melontahattuni – joka sivumennen sanoen on ostettu hattukaupasta Puolan Krakovasta vuonna 1988 – ellei kuntapoliitikkojen pöydissä ja puhelimissa ole käyty vähintäänkin kiihtyneitä keskusteluja. Julkisuuteenhan kukaan ei sitä tietenkään sano, mutta esitän valistuneen arvion: monesta kuntapoliitikosta saattaa tuntua siltä, että heitä on vedetty nenästä. Eihän se nyt heti voi pois lähteä, ei edes haluta lähteä! Vastahan tässä on päästy alkuun!

Jos on petetty olo, se on ihan turhaa. Vai mitä outoa muka on siinä, että alle nelikymppinen, työnsä hallitseva ja ilmeisen kunnianhimoinen ihminen hakee uutta tehtävää, joka toisi mukanaan myös isommat saappaat?

Kukaan ei ole vielä valinnut Hännistä mihinkään. Hakijaluettelon perusteella voi silti arvioida, ettei hän ainakaan joukon häntäpäässä ole.

Kävi maakuntajohtajan paikan kanssa niin tai näin, hakemuksellaan Hänninen viestitti Varkauden päättäjille, että ei hänen ole mikään pakko tänne jäädä. Kun hän aloitti Varkaudessa, silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Timo Suhonen ja Hänninen allekirjoittavat lain edellyttämän johtajasopimuksen. Siinä sovittiin muun muassa palkasta ja siitä, millainen korvaus tulee, jos valtuusto päättää antaa potkut. Siinä ei määritelty, miten kauan uuden kaupunginjohtajan pitää virassaan pysyä.

Kuntapuolellakin johtajat ovat nyt ammattijohtajia. Ei kunnanjohtajankaan ole pakko sitoutua työpaikkaansa pelkän kotiseuturakkauden vuoksi.

Varkautelaisilla on tähän saakka ollut poikkeuksellisen pitkäaikaiset kaupunginjohtajat, joista jokainen on lähtenyt vasta eläkkeelle.

Hännisen edeltäjä Hannu Tsupari johti kaupunkia vuodet 2007–21. Matti Reijosen kausi oli 2001–2006, mutta sitä edelsi pitkä pesti apulaiskaupunginjohtajana. Sulo Kilpiö oli ykkösvirassa 1978–1998. Eino E. Salmi aloitti kauppalanjohtajana 1953 ja lopetti kaupunginjohtajan 1977.

Varkauden johdossa on ollut vain seitsemän miestä seitsemän vuosikymmenen aikana. Ehkä tämä on hämännyt kuntapäättäjiä ajattelemaan, että näin se menee tästä eteenkinpäin: jos kerran valitaan, siinä pysytään. Varkautelaispäättäjien kunniaksi on sanottava, että jokainen kaupunginjohtaja on saanut poistua kunniallisesti eläkkeelle, vaikka monessa kunnassa on puitu luottamuspulaa ja päädytty potkuihin.

Ehkä kaikki eivät ole vielä sisäistäneet sitä, että kuntapuolellakin johtajat ovat nyt ammattijohtajia, jotka voivat vaihtaa työpaikkaa siinä kuin yritystenkin johtoporras. Ei kunnanjohtajankaan ole pakko sitoutua työpaikkaansa pelkän kotiseuturakkauden vuoksi.

Käytännössä Joonas Hänninen on tehnyt työtään reilut puolitoista vuotta, ja siitä vuoden uusien päättäjien kanssa. Ainakin hän on saanut rivit suoriksi: ulospäin kaupungin päätöksenteosta ei enää tihku erimielisyyksiä tai vihjeitä siitä, mikä asia saattaa hiertää tai muodostua ongelmaksi.

Vielä edellisellä vaalikaudella kaupunginhallitus äänesti varsin usein, ja yhtä usein äänestyspäätökseen liittyi eriävä mielipide.

En usko, että erimielisyydet ovat kadonneet mihinkään. Näin toimittajan vinkkelistä vaikuttaa siltä, että Hänninen käy asioita läpi päättäjien kanssa etukäteen niin monta kertaa, että ne ovat valmiiksi pureskeltuja siinä vaiheessa, kun asiat kirjataan esityslistoihin ja niistä tulee julkisia.

Varkauden kaupungin taloudellisen tilanteen ja vanhat, jännitteiset jakolinjat tietäen uskallan veikata, että ihan kevyttä työ ei ole.

Jospa maakuntajohtajana ei tarvitsisi paimentaa samanlaista kirppulaumaa?