Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pia Hedman Viekö ihminen kehitystä vai kehitys ihmistä?

Olen viime aikoina pohtinut, mikä ihmiskunnalle on niin sanotusti normaalia, mihin saakka voimme kehittyä ja jalostua? Mihin kaikkeen meidän on luontaista kyetä ja mitä jaksaa?

Varhaiskasvatuksessa edistetään oppimista aina vain varhaisemmin. Lapsista tunnistetaan koko ajan enemmän haasteita kognitiivisissa- ja vuorovaikutuksellisissa taidoissa.

Vanhemmat ovat usein hukassa eri suunnista tulevien vanhemmuusoppien ja ohjeiden vuoksi. Pohtivat, olenko riittävän hyvä isä tai äiti. Perusopetuksessa erityisopetuksen ja -tuen tarve kasvaa koko ajan. Lasten ja nuorten neuropsykiatriset ongelmat lisääntyvät kiihtyvään tahtiin ja toisen asteen, etenkin lukion, sekä korkeakoulujen opiskelijat uupuvat.

Työelämä verottaa työikäisen väestön hyvinvointia. Työelämässä vaaditaan koko ajan jatkuvaa koulutusvalmiutta sekä moniosaajuutta. Mielenterveyden ongelmat ovat suuri yksittäinen ennenaikaisen eläköitymisen syy. Käytämme paljon resursseja näiden asioiden tilastoimiseen ja toteamiseen.

Onko elämän tarkoitus se, että elämme joka päivä hyvää elämää, miettimättä liian pitkälle, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Samoin koetamme kaikin tavoin löytää keinoja hoitaa näitä ongelmia pois, tarjoamalla erityistä tukea sekä sairaanhoidollisia palveluita. Juurisyyt jäävät piiloon.

Kehitämmekö yhteiskuntaa, jossa ihminen ei enää luontaisesti pärjääkään, vaan se joukko, joka tippuu näistä rattaista, kasvaa koko ajan? Olemmeko luomassa illuusiomaailmaa, joka ei kestä todellisuutta?

Jotkut ovat heittäneet esille ajatusta, että jossain vaiheessa tekoäly ottaa ohjakset, eivätkä ihmiset voi enää itse asioihinsa vaikuttaa.

Onko meidät kuitenkin luotu yksikertaisempaan elämään – syömään elääksemme, liikkumaan fysiikkamme toiminnan varmistamiseksi. Tekemään työtä, että voimme hankkia elantomme ja pitääksemme katon päämme päällä.

Onko elämän tarkoitus se, että elämme joka päivä hyvää elämää, miettimättä liian pitkälle, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Onko hyvä elämä sitä, että voimme juuri sinä päivänä hyvin, saamme riittävästi ravintoa, lapsemme ovat onnellisia, luonto on kaunis.

Luotammeko lastenpsykiatri Jari Sinkkoseen, joka sanoo, että vanhemman ei tarvitse olla täydellinen vaan vähempikin riittää. Vai kuuluuko meidän aina vain haluta lisää?

Tämä ajattelu on osin kärjistettyä ja naiiviakin, mutta tuntuu, ettei realismi ja tämä oravanpyörän pyörittämä yhteiskunta enää juurikaan keskustele keskenään. Tarvitsemme enemmän rauhoittumista perusasioiden ja tarpeidemme äärelle.

Kirjoittaja on Varkauden työllisyyspalveluiden tiimivastaavaja kaupunginvaltuutettu (sd.).