Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leena Salo Voi sitä tunteiden määrää, mikä myllertää yhteislauluissa

Ryynäsen pistepussi on typpösen tyhjä kuin Fortumin kassa. Ryynäselle ja hänen ystävilleen on vuosien saatossa muodostunut tavaksi kysäistä aina silloin tällöin toisiltaan pistepussin sisältöä ja paksuutta. Tämä kysymys ja siihen annettu vastaus kertoo lyhyesti, kuinka siellä kotioloissa rouvan kanssa hurisee vai huriseeko lainkaan.

Tällä kertaa Ryynänen ei jaksa sen syvällisemmin ajatella, miksi tai mistä syystä tuo pussi on kääntänyt pohjasauman päällimmäiseksi. Ryynäskästäkään kun ei aina tiedä, mitä hänellä on mielessään. Onneksi hän ei ole pitkä vihainen vaan leppyy melkoisen nopeasti ja sitä paitsi Ryynänen tietää, että kyllä hänelle koittaa vielä tilaisuus kartuttaa tuota pussin sisältöä tavalla tai toisella. Ryynäskällä on näet taito tarjota tilaisuuksia.

Tilaisuus tarjoutuukin jo samana päivänä. Rouva ehdottaa, että läheisellä koululla on yhteislaulutilaisuus, josko mentäisi laulamaan sinne. Ryynänen ei perusta kovinkaan paljon tuollaisesta kaiken kansan kanssa laulamisesta mutta oivaltaa tilaisuutensa tulleen.

Niin astelee pariskunta juhlasaliin saaden lauluvihkon käsiinsä. Istuutuvat takapenkkiin ja rouva nyökyttelee tervehdyksensä ja vaihtaa muutaman sanan parin ystävänsä kanssa.

Ryynänen selailee vihkosta. Tuttuja lauluja sieltä nuoruuden kultaisilta päiviltä – oikeita iskelmiä. Ryynäsellä on hyvä lauluääni ja kouluaikoina hän lauloi oikein kuorossa. Vanhemmiten laulut ovat jääneet hyräily-asteelle.

Sali täyttyy melkein ääriään myöten ja sitten ryhdytään laulamaan.

Vain elämää ei sen enempää… raikuu salissa ja Ryynäselle nousee mieleen nuoruuden Vapputanssit, kun itse Irwin veteli kappaletta Virilinnan keväisessä yössä. Ryynäsellä oli tuleva rouva kainalossa ja vaikka yöllä satoi melkein 20 senttiä lunta, ei heitä kylmännyt sillä nuori rakkaus lämmitti – melkeinpä poltteli.

Niin edetään laulu kerrallaan ja Ryynäsen sisimmässä kulkevat tunteiden täyteiset muistojen kuvat kuin elokuva ikään. Jotkut laulut saavat aikaan väristyksiä – menevät ihan ihon alle - kuten Mombasa ja moni muu. Voi sitä tunteiden määrää, mikä myllertää Ryynäsen sisikunnassa. Välillä hän vilkaisee vieressä istuvaa rouvaansa ja ajattelee ylpeänä, että siinä istuu hänen Prinsessa 65 paitsi, että heille kävi paremmin kuin laulussa.

Toki surullisiakin muistikuvia kulkee Ryynäsen sielun silmien ohi. Ei mittään muistuttaa ajasta, jolloin todella tuntui, että maanantai ei mittää, tiistai ei mittää…. Silloin oltiin tiukalla, kun töitä ei ollut. Onneksi siitä selvittiin. Tuli vielä monta Jäätelökesää.

Ryynänen vilkaisee ulos ikkunasta sineen taivaan ja virittäytyy viimeiseen lauluun Rakkaus on hellyyttä. Laulaessaan hän ajattele rakkaudella rouvaansa, joka taas kerran huolehti hänen sielunsa sopukoiden hyvinvoinnista ja keksi tuoda hänet laulamaan.

Kotimatkalla Ryynänen havaitsee pistepussinsa pullottavan. Ryynäskälle on jäänyt jokunen kipale korvamadoksi ja niitä hän nyt iloisesti rallattaa rupattelunsa lomassa.

Kotona keitetään vielä iltakahvit ja ajallaan vetäydytään yöpuulle. Nukahtamisen rajamailla Ryynäselle nousee unenomaisina kuvina tuo tumma nainen, joka tanssi kuten liekit nuotion.

Nainen muistutti niin elävästi Ryynäskää. Kiitollisena tilaisuuden järjestäjille Varkauden Museolle ja Ryynäskälle, Ryynänen vaipui onnelliseen uneen.

Kirjoittaja on varkautelainen eläkeläinen.