Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Heimo Pöllänen | Muistoja akkutehtaasta rakentamisen ajalta

Lueskelin Warkauden Lehdestä (20.8.) taas kerran otteita ”tuhkimo-tarinasta” nimeltään Warkauden akkutehdas. Vieläkään ei tunnu olevan tiedossa sitä prinssiä, jonka suudelma herättäisi henkiin 2000-luvun alussa, liian kovalla kiireellä, puutteellisilla esiselvityksillä ja suunnitelmilla rakennetun tuotantolaitoksen.

Tehtaan perustuksiin ja muuhun rakennustekniikkaan liittyvien suunnitelmien puutteellisuus ei toki johtunut huonoista suunnittelijoista, vaan liian kovista aikataulutavoitteista ja -vaatimuksista. Mykrän Seppo ja Toropaisen Risto paiskivat töitä tarvittaessa jopa yöllä ja viikonloppuna edesauttaakseen asetetuissa aikataulutavoitteissa pysymistä.

Ne henkilöt, joiden kommentteja tuossa em. Warkauden Lehden artikkelissa on esitetty, eivät reilut kymmenen vuotta sitten välttämättä olleet tekemässä päätöksiä hankkeen aloittamisesta. Siitä huolimatta eivät nykyiset päättäjät voi tyytyä istumaan kädet ristissä sitä prinssiä apuun odottamassa.

On tosi kummallista, ettei Kuvansin tiloille akkutuotannon lopettamisen jälkeen ole löydetty käyttäjää ja tuotantoa, jolle hallin tilat soveltuisivat käyttöön kohtuullisin muutoskustannuksin. Miksi rakennusta ei ole esimerkiksi annettu leasing-sopimuksella sellaisen yrittäjän käyttöön, joka sitoutuu järjestämään vaikkapa ne vähittäistavoitteena olleet 200 työpaikkaa talousalueellamme asuville henkilöille? Olisihan siitä syntynyt verotuloja useita miljoonia euroja vuodessa, ilman kerrannaisvaikutusten huomioimista.

Alkuperäinen investointihan olisi onnistuessaan ollut todella merkittävä ruiske koko talousalueen teolliselle kehitykselle. Silloin riitti lähes kaikilla uskoa siihen, että kakki tässä alkavassa projektissa menee putkeen ja saadaan uusi tukijalka kaupunkimme tulevalle kehitykselle ja sen taloudelle.

Lisäksi uusia pysyviä työpaikkoja suunniteltiin tulevan Kuvansiin useita satoja. Lennokkaimmat päättäjät uskoivat, että töitä paiskittaisiin jopa kahdessa vuorossa.

Maailman akkumarkkinat eivät ainakaan kymmeneen vuoteen ole valmiit ottamaan vastaan tehtaalla valmistettavia akkumalleja ja -järjestelmiä.

Olin tuolloin mukana hankkeen toteutuksessa Teollisuuskylän edustajana ostosopimuksella, hoitaen suunnittelun ohjausta, rakennuttamista, alihankintoja, sopimusten laadintaa ja rakennustöiden yleisvalvontaa sekä eri urakoitsijoiden ja laitetoimittajien työaikataulujen yhteensovittamista.

Hankkeen aikataulun kriittiset kohdat määriteltiin kaupungin ja Teollisuuskylän sekä tulevan toimijan vaatimusten mukaan. Suunnittelu oli edennyt vasta ensimmäisen luonnosvaiheen paremmalle puolelle, kun maanrakennus- ja perustustyöt oli laitettava päättäjien vaatimuksesta tarjouslaskentaan ja muut työt joskus myöhemmin.

Kritisoin aikatauluvaatimuksia useaan otteeseen, koska kysehän oli osittain aivan uniikkikohteesta ja perustusten yläpuolinen suunnittelu oli vasta alkutekijöissään. Tiesin ja myös kerroin, että merkittäviä ongelmia ja isoja lisäkustannuksia on tulossa, koska lopulliset suunnitelmat valmistuisivat viiveellä.

Rakentamisen suurin synti, liian kova kiire, maksoi todella paljon tässä hankkeessa turhien lisä- ja muutostöiden, sekä purkamisten ja uudelleen rakentamisten muodossa.

Toki työt valmistuivat aikataulussa rakennustöiden osalta, mutta talotekniikka ja tärkeimmät, pääosin Italiasta tilatut laitetoimitukset olivat pahasti myöhässä.

Kun kerroin tunnetulle paikalliselle teollisuusjohtajalle, että työt akkutehtaan rakennustyömaalla on aloitettu, hänen kommenttinsa oli: ”Voi, voi, nyt on työt aloitettu liian aikaisin. Maailman akkumarkkinat eivät ainakaan kymmeneen vuoteen ole valmiit ottamaan vastaan tehtaalla valmistettavia akkumalleja ja -järjestelmiä.”

Hän tiesi tilanteen, ei siis ennustanut, että metsään ollaan menossa.

Hyvät päättäjät, nyt ei ole mitään syytä eikä järkeä laittaa vielä pillejä pussiin. Nyt on varmaan oikea aika lopettaa turha politikointi ja syyllisten etsiminen, vaan puhaltaa ns. yhteiseen hiileen, ilman poliittisia intohimoja. Harmaa tuhka kun ei enää puhaltamalla ala hehkua, vaikka keuhkot olisivat miten hyvässä kunnossa.

Lukijahan voi ja saakin tietysti ajatella, että onhan se helppo näin jälkiviisaana kommentoida akkutehdasprojektin edistymistä ja sen toteutukseen liittyviä teknisiä ja kaupallisia virhearviointeja.

Mutta totuus kuitenkin on, että virheitä on tehty, niistä on varoitettu ja maksumiehet löytyvät perinteisesti meistä veronmaksajista. Siihen ei tarvita paljon ennustajan lahjoja. Otetaan opiksi ja varotaan, ettei tämä opintomatka enää koskaan toistuisi.

Sovitaan kuitenkin, ettei rakennusta ainakaan vielä pureta, sillä meillä Varkaudessa on jo purettu ihan tarpeeksi käyttökelpoisiakin rakennuksia ja viety Riikinnevalle.

Päätetään, että se prinssi vielä hiki päässä ja yhdessä töitä tekemällä löytyy ja pelastaa pälkähästä. Se on kuitenkin varmaa, ettei hän varmasti ilmesty kädet ristissä työpöydän ääressä istumalla, kuten paikallislehdessämme asia esitetiin.

Akkuterveisin