Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sirpa Ylönen Maaseudun lapset, olkaa onnellisia, te tiedätte enemmän

Kesän aikana silloin tällöin törmää lomalaisiin, kuten meillä on turisteja tapana kutsua. Joskus kohtaamiset ovat kummallisia, ja sitä jää miettimään, että mitä niille siellä isossa kaupungissa oikein opetetaan?

Kerron esimerkin. Tuolla kyläkaupassa asioi juhannuksen jälkeen pääkaupunkiseudulta saapunut henkilö. Tiedän hänen kotipaikkansa siitä, että hän kertoi sen. Henkilö kyseli, myydäänkö täällä nelitahtibensaa? Siis ihan sitä tavallista, millä auto tankataan. Kaupan pihalla on ison valtakunnallisen ketjun bensa-automaatti, siitä olisi voinut päätellä jotain.

Kun lomalainen pääsi automaatille asti, hän kysyi kummissaan, että miten tämä mahtaa toimia? Siinä vaiheessa lomalaisen kyselyihin kyllääntynyt alkuasukas tokaisi: Ihan samalla tavalla kuin kaupungissakin.

Paha mennä sanomaan, oliko lomalainen vilpittömästi sitä mieltä, että maalla asiat varmaan toimivat jotenkin eri tavalla, traktorimoodilla, vai esittikö hän vain omaa paremmuuttaan, joka kyllä koettiin pikemminkin päinvastaisena.

Tähän törmää aika ajoin, että suurista kaupungeista maaseudulle saapuvat ajattelevat, että elämä on täällä jotenkin perustavalla tavalla erilaista. Maaseuduksi tässä voidaan laskea myös Varkauden keskusta, sillä niin osa siellä suurissa kaupungeissa ajattelee. Että se on vain vähän tiheämpään asuttua maaseutua.

Käsitys, mistä ruoka tulee, syntyy kuin itsestään.

Osa isojen kaupunkien asukkaista myös ajattelee, että maalla ollaan jotenkin yksinkertaiempia. Että ei tunneta ison maailman kommervenkkejä, sellaisia kuin bensa-automaatti.

Maaseutua pidetään eksoottisena, varsinkin, kun uskaltaudutaan päällystettyjen teiden ulkopuolelle. Se on kuin reservaatti, jota voidaan käydä ihmettelemässä, että täällä nää ihmiset asuu, että me voidaan lomailla täällä. Vaikka oikeasti täällä nämä ihmiset asuvat, koska heidän kotinsa, elämänsä ja toimeentulonsa on täällä, ja vain osalla se toimeentulo on riippuvainen lomalaisista.

Olen usein sanonut lapsilleni, että olkaa onnellisia, että asutte maalla. Teille tulee laajempi käsitys tästä maasta ja kukaties maailmastakin kuin monelle kaupunkilaislapselle.

Vaikka kaikilla maalla asuvilla ei olekaan enää lehmiä navetassa, niin kaverin perheellä saattaa vielä olla. Tai naapurin sedällä. Joku kylällä joka tapauksessa vielä jollain tavalla viljelee maata, ja omalla pihalla on kukaties kasvimaa ja omenapuita. Käsitys siitä, mistä ruoka tulee, syntyy kuin itsestään.

Maaseudulla melkein kaikkialle on vähän matkaa, ja kulkemisia pitää suunnitella. Julkista liikennettä tuskin on, on jalat ja polkupyörä, talvella potkuri. Mutta toisaalta hellepäivänä uimaranta on lähellä, usein omassa pihassa tai ainakin ihan melkein.

Maailmaan on tänä päivänä helppo pitää yhteyttä netin ja kännyköiden avulla, vaikka välillä yhteys vähän pätkiikin. Metsä on ihan vieressä, yhteyttä luontoon voi pitää katsomalla ulos ikkunasta, eikä sinne meneminenkään vaadi suuria, sen kun kävelee lähimetsään.

Kaikki maaseudun lapset vierailevat nykyisin kaupungissa, kuka isommassa, kuka pienemmässä ja yksi useammin, toinen harvemmin. Useimmilla on sukulaisia niissä isoissakin kaupungeissa. Asfaltin päällä käveleminen ja kauppakeskuksissa luuraaminen on tuttua maalaislapsillekin.

Kuvittelin joskus, että Suomi on vielä niin pieni maa ja kaikilla juuret niin syvällä jos ei suossa niin pellossa ainakin. Enää niin ei ole. Pääkaupunkiseudulla on lähiölapsia, joille Helsingin keskusta saattaa olla vieraampi kuin täkäläiselle nuorelle, joka piipahtaa siellä loma- tai sukulaisreissuilla. Lähiölapsen koko elämä saattaa kiertyä sen tutun lähiön sisälle, sillä siellä on kaikki: koulu, kaupat, kaverit.

Myös monille aikuisille maaseutu ja sen elämänmeno alkaa olla vieras. On niitäkin, joiden mielestä urbaani elämä katuvalojen katveessa on jotenkin automaattisesti parempaa ja täydempää kuin elämä maaseudulla tähtitaivaan alla. Voihan se olla, mutta ei välttämättä, eikä kaikille.

Maaseudulta saa hyvät eväät elämään, eikä niitä tarvitse yhtään hävetä. Osalla nuorista ne eväät kantavat niihin isoihin kaupunkeihin, mutta ehkä mukana on muisto siitä, mitä elämä maalla oikeasti on. Että sielläkin bensaa tankataan samalla tavalla kuin kaupungissa. Osa palaa joskus takaisin, koska kuukin on pellon laidalla kirkkaampi.