Mielipide Tanja Airaksinen, Heikki Miettinen | Pidetään koululaisistamme huolta

Monessa perheessä jännitetään yhdessä nuoren kanssa yläkouluun siirtymistä. Usein vanhemmat pohtivat, että yläkouluun siirtyessä lapsi on tullut aikuisuuden eteen ja pärjää jo ihan yksinkin.

Tämä on vääristynyt ajatus, josta myös vanhempainilloissa tulisi puhua.

Nuori tarvitsee pitkään vanhempansa huolenpitoa ja suojaa kasvaakseen aikuiseksi.

Hyvinvoinnin- ja terveyden edistämisen merkitys kunnissa tulee lisääntymään. Vuodenvaihteessa taloudellisesti raskas sote siirtyy hyvinvointialueiden kustannettavaksi ja näin kuntien menot tulevat pienenemään merkittävästi. Kuntien rahoituksen valtionosuuden suuruus määräytyy osaksi HYTE-kertoimella ja niiden tekemän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön mukaan. Tämä on hyvä kannustin, mutta pelkästään näihin indikaattoreihin ei voi tuijottaa.

On todettu, että toimiva kodin ja koulun yhteistyö sekä vanhemmille suunnitellut illat takaavat nuorelle parhaimman ja turvallisimman koulupolun. Näillä toimilla vahvistetaan kasvua kohti aikuisuutta, vaikka koululaisten ongelmina nouseekin päihteet, nuuska, yksinäisyys ja monet mielenterveyden ongelmat.

Koululle ja opettajille kuuluu lainmukainen tehtävä kasvatus- ja opetustyössä ja yhteistyö on kirjattu perusopetuslakiin. Lisäksi valtioneuvoston perusopetuksen tavoite on kirjattu jokaisen saamaan oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea.

Viime vuosina moni asia on kuitenkin muuttunut nopeasti koulumaailmassa. Kasvatustieteen ja psykologian asiantuntijat ovat kritisoineet koululaitosta liiallisesta muutoksesta, jossa ei pysy mukana oppilaat, eikä opettajat.

Turvallisten kyläkoulujen määrä on laskenut ja keskustan alueille suunnitellaan yhä suurempia kouluyksiköitä. Kouluihin haetaan yhteisopettajuusmallia ja luokattomia opetustiloja, jolloin ryhmäkoko lähenee 75 oppilasta. Koulunkäynninohjaajien tarve kasvaa jo nyt jatkuvasti ja oppilashuollon henkilöstön työt lisääntyvät.

Nopea avun saanti tulee olla kuntien keskeinen tavoite. Resursseja ja rahaa tulee lisätä perusopetuksen ja toisen asteen terveydenhuoltoon. Yhä enemmän tulee kiinnittää erityistä huomiota myös peruskoululaisten ja perheiden ongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

Mielestämme varhainen tunnistaminen ja panostaminen ennaltaehkäisevään työhön ja juurisyihin puuttuminen ovat keskeisessä roolissa, jotta huolestuttava suunta saadaan laskuun.

Tarvitsemme lisää uudenlaisia ennaltaehkäiseviä toimintamalleja, koska tämänhetkiset keinot eivät yksinään toimi.

Koulupoliisien ja sosiaalityöntekijöiden kouluinfoja on lisätty mm. Islannissa. Tämä olisi myös meillä kokeilun arvoinen idea.