Mielipide Soile Merilä | Vastaus Timo Suhosen kirjoitukseen erityislapsen tuen saannista

Sosiaali- ja terveysjohtajana otan kantaa Timo Suhosen mielipidekirjoitukseen, erityislapsen tuen saanti ei saa jäädä rahasta kiinni (WL 30.7.).

Suuri osa sosiaali- ja terveyspalveluista perustuu erilaisiin lainsäädäntöihin ja kunnan on varattava rahaa kyseisiin palveluihin todellisen tarpeen mukaan (jatkossa hyvinvointialueen). Vammaispalveluissa on sekä subjektiiviseen oikeuteen perustuvia palveluita että määrärahasidonnaisia palveluita.

Kuitenkin määrärahasidonnaisetkin palvelut pitäisi arvioida todellisen tarpeen mukaan. Kaikkiin palveluihin ei ole automaattisesti oikeutta, vaan palvelu perustuu palvelutarpeen arvioon ja tiettyihin kriteereihin, jotka myös lainsäätäjä on katsonut oleellisiksi.

Käytännössä esimerkiksi kaikille alle 16-vuotiaille kehitysvammaisille lapsille tehdään niin sanottu erityishuoltopäätös. Päätöksen tarkoituksena on taata erilaisia palveluita, joita esimerkiksi kehitysvammainen lapsi luonnollisesti tarvitsee eritavalla kuin vastaavan ikäinen vammaton lapsi.

Yksi tällainen palvelu on koulujen loma-aikojen hoitopalvelu lapselle. Oletan, että kirjoituksessa viitataan tähän palveluun. Monissa kunnissa palvelu on rajattu niihin kesäkuukausiin jolloin vanhempi faktisesti on työssä.

Varkaudessa palvelua ei ole rajattu edellä mainitulla tavalla.

Soten palveluiden lakisääteisyyden takia varsinainen säästäminen on haastavaa, kuitenkin myös sotea koskee toimintojen järkiperäistäminen.

Aiempina vuosina jokaisella lapsella on ollut oma taksikuljetus ja toiminta on ollut muiltakin osin jossakin määrin ”villiä”. On ollut tilanteita, joissa hoitajia on varattu esimerkiksi seitsemän kappaletta, mutta lapsia ei ole tullut paikalle kuin 2–3 lasta.

On kaikkien etu, että toiminnan puitteet ovat mahdollisimman strukturoidut, kyytejä voidaan yhdistellä tai vanhempia voidaan avustaa lapsen kuljettamisen kustannuksista ja esimerkiksi hoitajia pystytään varaamaan oikea määrä.

Toisin sanoen palveluita ei ole karsittu, mutta niitä on pyritty toteuttamaan järkevämmällä tavalla, joka kyllä yleensä tuo myös säästöä. Arvostan työntekijöiden rohkeutta kyseenalaistaa vanhoja käytänteitä. Jos olemme kuitenkin ”mokanneet” otan palautetta vastaan ilomielin.

Tulevalla hyvinvointialueella joudutaan myös miettimään toimintojen järkiperäistämistä ja sitä kautta saatavaa kustannustehokkuutta. Itse pidän harmillisena sitä, että nykyinen sosiaali- ja terveystoimen johto ei ole ehtinyt saamaan vuosien 2021-2022 aikana niin paljon aikaiseksi kuin olisi tarvetta.