Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide Pekka Linna | Vakiokorvaus vai lopullinen kauppa?

Asuntokaupoissa etsitään kompromisseja kaupan aikaansaamiseksi. Usein tässä ”projektissa” on mukana kiinteistönvälittäjä, jota sitovat niin lainsäädännön kuin hyvän välitystavan sisältämät normit.

Tässä tekstissä käsittelen otsikkoa asunto-osakkeen tai rakennetun vuokraoikeuden kaupan maailmassa. Tällöin liikumme keskeisesti oikeustoimilain mukaisessa normikehikossa. Kiinteistöjen maailma on erilainen, ja toimintaympäristö maakaaren mukainen.

Onnistuessaan kauppaa suunnittelevien tarjousprosessi päättyy hyväksyttyyn tarjoukseen, johon sisällytetään yleensä ostajalle vakiokorvaus ja myyjälle vastaavan suuruinen sopimussakko. Omalle kohdalleen sovitun taloudellisen sanktion maksamisella osapuoli voi muuta seuraamusta odottamatta vetäytyä tekemästään päätöksestä.

Tämä merkitsee lopullisen kaupan odottamista olennaisesti mahdollista kauppahintaa pienemmällä taloudellisella riskillä: asunto-osakkeiden osalta 4 prosentin ja rakennetun vuokraoikeuden 10 prosentin suuruisella.

Mutta lopullista kauppaa ei tarvitse tehdä, jos kauppaa suunnittelevan osapuolen mieli jostakin syystä muuttuu.

Tällaisessa epävarmuustilanteessa ei ole mukava elää – varsinkaan perheasuntosegmentissä, jossa myyjä on yleensä menossa johonkin hänelle uuteen kotiin, ja ostaja odottelee muuttokuormansa kanssa itselleen uuden kodin vapautumista. Lopullisen kaupan jäädessä toteutumatta ei saatu vakikorvaus tai sopimussakko välttämättä riitä kattamaan kaupan valmistelusta aiheutuneita kustannuksia, vaivaa taikka epävarmuutta tulevasta.

Jos tämä epävarmuus halutaan välttää, on mahdollisuus tehdä lopullinen kauppa. Tehty kauppa sitoo ehtojensa mukaiseen toimintaan – yleensä tarjousvaiheen vakiokorvausta tai sopimussakkoa isommilla ei-sovitun käyttäytymisen perusteella maksettavaksi tulevalla sopimussakolla.

Yleensä myyjälle varataan myös kaupanpurkuoikeus kauppahinnan loppuosan jäädessä ostajalta maksamatta.

Lopulliset kaupat tehdään yleensä välittäjävetoisissa kaupoissa siten, että kaupantekohetkellä maksetaan pienehkö osa kauppahinnasta loppukauppahinnan maksun tapahtuessa ostetun kodin vapautuessa.

Tällainen toiminta turvaa sekä myyjän omistusoikeuden että ostajan hallintaoikeuden. Kaupan tekemisen ja hallinnan siirtymisen välivaiheessa kumpikin kaupan osapuoli saa nukkua yönsä kohtuullisen rauhallisesti.

Varsinkin perheasuntojen segmentissä liikuttaessa on todellisena haasteena joko kahden asunnon taikka nollan asunnon loukku. Kumpikaan loukku ei ole mukava kohdata.

Näitä loukkuja voidaan oikeilla toimilla sekä asiakirjojen ajoituksilla ja ehdoilla pyrkiä ennakoimaan ja niiden toteutumisen riskiä pienentämään.

Kummassa loukussa sinä haluaisin kodinvaihtoprosessissa elää, jos jompikumpi loukku olisi vääjäämättä edessä?

Elämme vehreintä keskikesän aikaa. Asuntokaupan ulkoisissa puitteissa on tapahtumassa muutoksia, joiden lopputulosta kaupankäynnin volyymille on vielä vaikeaa ennustaa.

Lomien jälkeiset olosuhteet ovat kuitenkin jo nyt ennakoitavissa sellaisiksi, että asuntokaupan ammattilaisille on kysyntää. Luotettava rinnalla kulkija asuntokauppaprosessissa on kultaakin arvokkaampi henkilö onnistuneen lopputuloksen varmistamiseksi.