Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Paras yo-essee Viivi Kautto Vieraiden kielten osaajia tarvitaan lisää

Ilmeisesti kaikkien maailman usean tuhannen kielen oppiminen olisi aika haastavaa tai jopa mahdotonta, mutta jos saisin kaiken maailman ajan ainoastaan kielten opiskeluun ja tutkimiseen, olisin valmis kokeilemaan. Kielten opiskelemiseen ei nimittäin kuulu vain kieliopin pänttääminen ja sanojen ulkoa opettelu vaan myös kulttuurien hahmottaminen ja vuorovaikutustaitojen hiominen vieraalla kielellä.

Itse tarvitsen ainakin runsaasti aikaa ja sitäkin enemmän kärsivällisyyttä uuden kielen opetteluun, ennen kuin uskaltaudun ihmisten ilmoille puhumaan. Muun kuin suomen kielen käyttäminen verbaalisen

kanssakäymisen välineenä luo kuitenkin aina itselle tunteen onnistumisesta ja tekee usein vaikutuksen myös vieraan kielen puhujaan.

Oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen lisää itseluottamusta vuorovaikutustaitojen käyttämisen lisäksi myös muille elämän osa-alueille. Mitä muuta hyötyä monen kielen osaamisesta hyvän mielen ja onnistumisten lisäksi sitten lopulta oikein on?

Kielen avulla pystymme keskustelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Oman äidinkielen rinnalla vieraat kielet ovat tärkeitä työkaluja, joilla vuorovaikuttaminen onnistuu myös muiden kuin suomen kieltä puhuvien kanssa. Vieraita kieliä tarvitaan globalisaation myötä pian kaikilla elämän osa-alueilla entistä enemmän.

Globalisaatio pienentää välimatkoja ja tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan, mikä kertoo myös useampien kielten osaamisen tarpeesta. Niin sosiaalisen median kuin todellisenkin elämän keskusteluissa tarvitaan yhteistä kieltä, ja kun aivan kaikki eivät kuitenkaan osaa englantia, niin muiden kielten opiskelusta on tällöin enemmän kuin hyötyä.

Aloitin itse vapaaehtoisen saksan kielen lukemisen viidennellä luokalla ja minun kanssani samaan aikaan aloitti yli kaksikymmentä innokasta alakoululaista. Nyt abivuonna olen saksan tunneilla toinen kahdesta opiskelijasta ja ainoana lukioni ikäluokasta kirjoittamassa pitkää saksaa lioppilaskirjoituksissa. Toki osa lähti peruskoulun jälkeen muualle, mutta lähtijöitä ei ollut kovin montaa.

Viime vuosina Suomessa ollaankin oltu huolestuneita vieraiden kielten opiskelun innostuksen laskusta. Maija-Leena Nissilä ja Tiina Tikkanen kirjoittavat artikkelissaan ”Kieltenopetus kuihtuu – mikä neuvoksi?”, joka on julkaistu Opettaja-lehden verkkosivuilla 28.2.2021, kieltenopetuksen vähentymisestä ja kielten opiskelun innokkuuden laskusta. Artikkelin mukaan kunnat päättävät kieltenopetuksen järjestämisestä, jolloin oppilaiden mahdollisuudet valita kieliä vaihtelevat kunnittain. Vaikka kunnilla onkin vaikutusta oppilaiden mahdollisuuksiin on, uuden kielen opiskelun innostus on jyrkässä laskussa.

Oppilaiden kiinnostusta kieltenopiskeluun pitäisi toden teolla pyrkiä herättelemään. Kieliä on hyvä opiskella ja nuorella iällä aloittaminen on kaikista helpointa, koska aivotkin ovat vielä kehittymisvaiheessa. Nissilän ja Tikkasen artikkelin mukaan vuoden 2020 tammikuusta lähtien kaikki ekaluokkalaiset ovatkin aloittaneet vieraan kielen opiskelun koko Suomessa, mikä on erityisen hienoa.

Artikkelissa kerrotaan: ”Toiveena oli, että näin saadaan lisää harvinaisempien vieraiden kielten osaajia”. Harvinaiset kielet jäävät kuitenkin syrjään, sillä vaikka ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi on englannin lisäksi tarjolla esimerkiksi ruotsia, saksaa, espanjaa ja ranskaa, silti vain viisi prosenttia artikkelin mukaan valitsee muun kuin englannin. ”Suomessa on harhauduttu ajattelemaan, että englannin kielen taito riittää”, sanoo artikkelissa haastateltu Suomen kieltenopettajien liiton Sukolin puheenjohtaja Outi Vilkuna.

Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Englannin kielen taito on tärkeä monessa elämän vaiheessa, mutta pidemmälle usein pääsee, kun opiskelee englannin rinnalle muitakin vieraita kieliä. Englanti on kielenä erityisen suosittu ja se koetaan helpoksi opiskella, koska englannin kieltä pääsee näkemään ja kuulemaan niin kaupungin kaduilla kuin sosiaalisen median eri kanavissa.

Englanti on toki tärkeä kieli Suomessa, Euroopassa ja muuallakin maailmassa ja englannilla usein pärjää kaikkialla maailmassa. Globalisaation ja välimatkojen pienentymisen myötä pinnalle on kuitenkin noussut myös useita muita tärkeitä kieliä kuten esimerkiksi kiina ja japani. En väitä etteivätkö esimerkiksi nämä kyseiset kielet olisivat olleet tärkeitä muutama kymmenen vuotta sitten, mutta lähivuosina niiden merkitys maailmassa on korostunut. Nissilän ja Tikkasen artikkelin mukaan idän kielten suosio onkin ollut suosiossa yliopistojen kieliopintojen valinnoissa.

Sekä nykyään että tulevaisuudessa myös monet yritykset metsästävät kielitaitoisia työntekijöitä. Globalisaation pienentäessä maailman välimatkoja myös Suomeen on rantautunut uusia useissa työtehtävissä tarvittavia kieliä, kuten aiemmin mainitut kiina ja japani. Vaikka suomalaisten englannin kielen taidot ovat keskimäärin hyvät ja englannilla usein pärjääkin monissa tilanteissa, niin monikielisyydestä on työnhaussa aina hyötyä.

Nissilän ja Tikkasen artikkelissa haastateltu Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Riikka Heikinheimo on sitä mieltä, että suomen, ruotsin ja englannin taitojen lisäksi voi olla vaikea sanoa, mikä kieli olisi tärkein. Heikinheimon mukaan Suomi on kuitenkin osana globaalia maailmaa, mikä tuo markkinoille enemmän kieliä ja enemmän kielitaidon tarvetta.

Vaikka globaalissa maailmassa pääosassa ovatkin suuret valtakielet on myös pieniä kieliä syytä suojella. Juha Merimaa kirjoittaa Yliopisto-lehdessä julkaistussa tikkelissaan ”Mitä tapahtuu maailman pienille kielille?” (12.6.2012) pienten kielten katoamisen syistä ja seurauksista. Artikkelin mukaan maailmassa on 7 000 eri kieltä, joista vain 10–15 prosenttia säilyy seuraavalle sukupolvelle. Kielten määrä on siis tilastojen mukaan romahtamassa.

Kielten romahtamiseen vaikuttaa kielten opiskelun innostuksen laskeminen. Artikkelissa on myös haastateltu suomalais-ugrilaisten kielten professori Riho Grünthalia, jonka mukaan esimerkiksi Euroopassa tärkeänä pidetty kansallisvaltio-ajattelu syrjäyttää monikielisyyttä, koska ajatellaan, että yhteen valtioon liitetään vain yksi kieli. ”Nykyään on tyypillistä osata vain yhtä tai kahta kieltä”, Grünthal sanoo.

Kansallisvaltioissa on toki tärkeää vaalia oman valtion tapoja ja kulttuuria, mutta muuttuvassa aailmassa kansallisvaltioidenkin tulisi pystyä unohtamaan ylpeytensä yhdestä valtakielestä.

Opiskeltaessa uutta kieltä usein tutustutaan myös kulttuuriin alueella, jossa kieltä puhutaan. Kulttuurin tutkiskelu kielen rinnalla on tärkeä osa kielen ymmärtämistä, joka taas on tärkeää kielen käyttämisen kannalta. Kulttuurin tuntemus avaa usein myös uusia näkökulmia ja ennen kaikkea avartaa maailmankuvaamme. Näkökulmien laajentuminen auttaa kokonaisuuksien hahmottamiseen ja vaikuttaa siis siten moneen eri elämän osa-alueeseen.

Maailmankuva on jokaisen ihmisen oma näkemys maailmasta ja sen ilmiöistä. Kielen avulla maailmankuva avartuu ja asioita osaa katsoa uusista näkökulmista, jotka voivat auttaa nuorilla tai miksei vanhemmillakin ihmisillä esimerkiksi tulevaisuuden työpaikassa. Työpaikoilla usein arvostetaan avarakatseisuutta ja uusia innovaatioita.

Useiden vieraiden kielten osaamiseen liittyy monia hyviä puolia. Suomenkin väestön moninaistuessa vieraiden kielten osaaminen antaa hyvän vaikutelman Suomen kansasta, joka on valmis ottamaan vastaan maahanmuuttajia sekä turisteja ympäri maailman. Myös työmaailmassa arvostetaan monikielisyyttä ja kielten osaamisen tuomaa avarakatseisuutta.

Kirjoittaja sai Warkauden Lehden stipendin parhaasta yo-esseestä Joroisten lukiossa.