Jo toistakymmentä vuotta Taidekeskus Väinölän Marja-Muusa ja Timo Hämäläinen ovat koonneet koko kesän mittaisen naivisminäyttelyn. Nyt on avattu jo 11. näyttely (WL 31.5.).
Hämäläiset muistelevat, kuinka he ideoivat juuri naivismiin keskittyvän näyttelyn piristämään varkautelaista ilmapiiriä, joka oli 2010-luvun taitteessa hyvinkin synkkä ja masentunut. Stora Enso oli suunnitellut koko tehdaskokonaisuuden alasajoa, ja vaikka suunnitelma ei onneksi toteutunutkaan, järkytyksen tuoma lamaannus tuntui kaupungin elämässä monta vuotta.
Naivisminäyttely ja Vekara-Varkaus versovat samankaltaisesta maaperästä.
Alkuun Hämäläiset joutuivat houkuttelemaan taiteilijoita näyttelyyn, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin: tulijoita olisi enemmän kuin mukaan mahtuu.
Väinölän hyväntuulisesta kesänäyttelystä on tullut myös monelle varkautelaiselle jokakesäinen käyntikohde, jonne on mukava viedä myös kesävieraat. Hämäläiset olivat oikeassa, kun he hakivat juuri naivismista apua synkkiin aikoihin: Naivistisessa taiteessa on jotain vastustamattoman hyväntuulista. Se ei tarkoita, että työt olisivat lapsekkaita tai yksinkertaisia, vaan kuten hyvä taide aina, ne ovat avoimia monille tulkinnoille.
Naivisminäyttely ja Vekara-Varkaus versovat samankaltaisesta maaperästä: taidosta nähdä hyvää, kaunista ja värikästä siellä, minne moni ei osaa edes katsoa. Vekara-Varkauden idea on kestänyt ja kantanut jo yli neljännesvuosisadan, ja valoisaa tulevaisuutta voi toivottaa myös Väinölän naivisminäyttelylle.
Tällä kertaa Väinölän näyttelyssä on ensimmäistä kertaa mukana myös taiteilija, joka ei itse enää elä: paremmin runoilijana tunnettu Jukka Itkonen oli myös tunnustettu naivistitaiteilija. Myös Itkosen perintö kantaa sanomaa kaikenlaisen elämän arvokkuudesta ja siitä, että aina kannattaa katsoa lähelle ja tarkasti. Omien jalkojen juuressa voi versoa ihmeitä.