Sari Ristamäki Jännittää vähän, miten tieto kulkee Pohjois-Savon hyvinvointialueella

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sai viime vuoden lopulla Suomen paikallislehtien myöntämän Antti-patsaan. Patsas annetaan vuosittain henkilölle, ja tässä tapauksessa taholle, joka on helpottanut paikallislehtien työtä.

Kyse oli tietenkin siitä, miten THL pystyi koronapandemian alettua luomaan ripeästi viestintä- ja tiedotuskulttuurin, joka tuki poikkeuksellisessa kriisitilanteessa toimittajien työtä myös paikallislehdissä. Nopeat, ajankohtaiset tiedotteet ja verkkosivujen avoin data palvelivat hienosti. Esimerkiksi koronakartta oli seurattu kaikissa toimituksissa.

Kun Uutismedian liiton paikallislehtijaoksessa pohdimme valintaa, useampi päätoimittaja kertoi, etteivät heidän lehtensä ole saaneet koronatilanteesta juuri mitään tietoa paikallisesti, omien kuntiensa terveysviranomaisilta. Ymmärsin, että ison kriisin tiedonsaannissa Warkauden Lehti ja sitä kautta varkautelaiset ovat olleet varsin hyvässä asemassa menneiden parin vuoden aikana.

Kun koronatilanne ainakin hetkeksi osoittaa laantumisen merkkejä, on siis paikallaan kiittää Soile Merilää, Leena Kuusikkoa, Reetta Kettusta, Anu Väänästä, Jyrki Kyynäräistä ja kumppaneita tähänastisesta. Varkaudessa oivallettiin jo pandemian alkumetreillä, silloin kun infektiolääkäri Eija Ruotsalainen oli vielä vetovastuussa, että tiedotus on hyvin keskeisessä asemassa, jos tilanne halutaan pitää hallinnassa.

Saavatko ja uskaltavatko paikalliset toimijat tiedottaa?

Poikkeuksellisen työruuhkan keskeltä Varkauden sosiaali- ja terveyspalvelujen johtokaarti on saanut raivattu tilaa toimittajille. He ovat myös osanneet pyytää apuamme, kun varkautelaisille ja joroislaisille on pitänyt kertoa vaikkapa puhelinruuhkista, muutoksista koronatestauksessa tai pahoista koronaryppäistä.

Yhteistyö on yksinkertaisesti toiminut hyvin.

Jännittää vähän, miten tieto kulkee Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Saavatko ja uskaltavatko paikalliset toimijat tiedottaa asioista yhtä aktiivisesti kuin ennen?

Pelko ei ole aiheeton, ja tästä on jo kokemusta. Heinäveden kunta on ollut jo jonkin aikaan Pohjois-Karjalan Siun sotessa. Paikallisesti sosiaali- ja terveyspalveluista on ollut varsin vaikeaa saada tietoa. Pienen kunnan pienissä yksiköissä ei ole ammattilaisia sellaisessa asemassa, joilla olisi vastuu tai oikeus tiedottaa asioista. Sellainen viskaali löytyy yleensä Joensuusta ja usein hänellä on hyvin niukasti tietoa juuri Heinäveden tilanteesta.

Kunnan virkamiehiä on enää turha sosiaali- ja terveyspalveluja koskevilla kysymyksillä vaivata, sillä eiväthän ne heille enää kuulu.

Asia on tärkeä. Palveluista, niiden muutoksista ja kaikista ajankohtaisista asioista pitäisi kyetä jatkossakin kertomaan paikallisesti ymmärrettävästi ja oikein. Se ei onnistu, jos toimittajaa on vastassa kuopiolainen tiedottaja tai toimialajohtaja, joista kumpikaan ei tunne paikallista tilannetta.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on paljon enemmän tarpeita kuin rahaa. Periaatteessa tilanne on ollut ihan sama, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet kuntien hoidossa. Tarpeita on ollut enemmän kuin rahaa.

Ero on siinä, että hyvinvointialueella asiat kyetään paketoimaan isoihin ja monimutkaisiin kokonaisuuksiin, joissa pienen kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat niin pieniä ja niin kalliita, että niitä voi keskittää pois.