Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Paavo Kajander | Onko rauhanaatteelle tilaa maailmassa: Missä viipyvät protestit?

Eurooppa on ollut yhden sukupolven ajan rauhan tyyssija, joka on sivusta seurannut muualla maailmassa käynnissä olevia sotia, sortoa ja hävitystä. Tänään keskellä Eurooppaa siviiliuhreja kaivetaan raunioista ja kokonaisia kaupunkeja on tuhottu.

Suomen väkimäärää vastaava pakolaisvirta hake turvaa ympärillämme idän hirmuvaltiaan harhaisen todellisuuden ja itse luotujen mielikuvien kiihdyttämän sodan jaloista. Sodan laajeneminen on todennäköisempää kuin rauhan syntyminen.

Missä viipyvät rauhan puolustajien protestit ja mielenosoitukset? Onko luontokadon estäminen ja ilmastokatastrofi meille tärkeämpää kuin ihmisen pelastaminen ja elämän säilyttäminen maapallolla?

Harvassa ovat maailmassa rauhan asuinsijat. Sellaiset löytyvät Aasiasta ankarien luonnonolosuhteiden keskeltä Tiibetistä ja Bhutanista, jossa kansan elintason mittarina on onnellisuus. Rauha onkin köyhän pääomaa ja vain vaurailla valtioilla on oikeus sodankäyntiin.

Kansat itsessään eivät kaipaa sotia. Siihen heidät pakottavat johtajat – olivatpa he sitten diktaattoreita tai demokraattisesti valittuja johtajia. Viime kädessä jokainen kansakunta hakee vaurautta ja elintilaa haalimalla mahdollisimman paljon luonnon raikkauksia ja yltäkylläisyyttä.

Jatkuvan kasvun hegemonia kilvoittaa niin yksilöt kuin valtiot loputtomaan kilpailuun, jonka synkin seuraus ovat sodat. ”Pelko, ahneus ja vallantavoittelu synnyttävät valtioiden välisiä jännitteitä. Linkittyminen voimistaa niitä kaikkia” kirjoittaa Tommi Melender esseessään tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (15-16).

Näin on ollut ihmiskunnan aamunkoitosta aina tähän päivään. Toistaiseksi erotuomareina ovat toimineet valtioiden sopimat kansainväliset toimijat kuten YK. Niiden asema ja kunnioitus on heikentynyt vuosi vuodelta: Niistä on tullut hampaattomia vanhuksia.

Uskonnot ovat olleet voimattomia ja pikemminkin syyllistyneet itsekin julmuuksiin ja sotiin. Missä viipyy niiden pelastava voima ja kaiken kattava rauha ihmisten kesken? Tuonpuoleisessa, siellä pahimmassa paikassa, luulisi olevan jo tungosta ja erityisesti ylimmillä lauteilla.

Onneksi ihmiskunnan historiassa on ollut aina voimia, jotka ovat tuoneet valoa ja uskoa ihmisten väliseen yhteyteen. Sellainen oli esimerkiksi Valistuksen aika. Aina on ollut suuria persoonia ja ajattelijoita, joiden sanoma ja esimerkki ovat luotsanneet kansoja oikeudenmukaiselle tielle. Missä viipyvät meidän aikamme suurmiehet ja naiset? Niitä on turha hakea internetistä tai kaiken maailman sirkustoreilta. Odottavan aika alkaa käy pitkäksi kunnes se loppuu kokonaan.