Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kari Rautiainen | Mamilit ja pitkäripaispyöräilijät tulevat kesän myötä

Vuonna 2018 Timo Soini lanseerasi termin, jolla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä pyöräilyn kanssa. Hän pilkkasi kasvissyöjiä ja julkisen liikenteen kannattajia termillä ”fillarikommunisti”.

Kaksi vuotta myöhemmin ”häpeämättömät fillarikommunistit” saivat taas kuulla Plokissa kunniansa. Ploki syntyi joskus silloin, kun Timo Soini oli PS:n puheenjohtaja ja heidän puolijumala. Vaalijytky oli vielä tulematta.

Sunnuntaipyöräilijät eivät varsinaisesti pidä pyöräilystä mutta pääsemällä nopeasti paikasta toiseen he ovat käytännön tai mukavuuden halun takia siihen pakotettuja. Tällaisia ovat työmatkat ja kaupassakäynnit.

He ovat myös näitä ns. kesäpyöräilijöitä. Talvisin pyörä lepää visusti varastossa kunnes se kesän tullessa otetaan taas käyttöön. Sunnuntaipyöräilijät saattavat mennä siellä täällä myös jalkakäytävällä vapaasti purjehtien omiin ajatuksiin hautautuneena.

Vanhemmat vetävät lapsensa visusti suojaan, mihin vain saavat, ja koiranomistajat kaappaavat aarteensa syliin suojaten sitä kehollaan. Pyöräilijä saa peräänsä ärtyneitä katseita niin jalankulkijoilta kuin peltilehmän omistajilta.

Mamilit ovat toista maata. Sana mamil tulee sanoista ”middle-aged man in lycra”. He tulevat turbo-ohjuksillaan nykyään yhtä varmasti maantien ja katujen kuvaan kuin meriharakka tulee tehtaan lämpöön. Pyöräilystä on tullut miesten uusi keski-iän villitys.

Pyörään laitetaan useita tuhansia. Suomessa tämä pyöräilyharrastus ei tietenkään ole yhtä suosittua kuin Brittein saarilla. Siellä pyöräily on todella kova sana ja alan lehden tulevat paljolti sieltä.

Aviomiehen muodonmuutoksen jälkeen on monista aviovaimoista tullut pyöräilyn leskiä. Mamilit alkavat viettää useita tunteja pyörän kanssa, kun he yrittävät nostaa kuntoaan. Samalla he laittavat pienen omaisuuden pyörään, vaatteisiin ja laitteisiin.

Pitkäripaispyöräilijät ovat ryhmä, joita näkee jatkuvasti liikenteessä. He katsovat menosuuntaan yhdellä tai kahdella silmällä. Pyöränä heillä on naisten pyörä, jossa ei ole poikkitankoa. Näin sen päältä on helppo pudota tasapainon pettäessä kun tullaan Alkosta tai ravintolasta. He ovat nykyelämän Hannu Hanhia, joille ei tapahdu onnettomuuksia.

Usein näitä pyöriä näkee parkissa tiettyjen paikkojen oven vierellä. Heille pyörään tarttuminen on sama kuin auton rattiin meneminen. Päähänpisto tietyssä epämääräisessä tilassa.

Keskisormipyöräilijät ovat kuin ristisiitos Mamilia ja pitkäripaispyöräilijöitä. Edelliseltä tulee vauhti vähennettynä järjellä ja jälkimmäisen epävarmuuden korvaa suoranainen aggressio.

Nämä pyöräilijät ovat kuin Katuraivo- tai Rankka päivä-elokuvien pääosanesittäjiä. Tietty sormi on herkässä jokaiselle liikkuvalle. Heillä on etuajo-oikeus eikä muilla. Ettäs tiedätte!