Leena Salo Ryynänen tyrmistyy: Jos itse tai omaishoitaja ei ole koko ajan valppaana, hyviä ja jokaiselle tarkoitettuja etuuksia jää käyttämättä

Kevät tuli rytinällä auringonpaisteineen, talitintteineen, tikan kosiorummutuksineen ja kuulaine iltoineen. Ryynänen nautti ja tunsi taas elävänsä astellessaan autereisessa aamussa. Jäällekin voisi vielä piipahtaa pienelle lenkille, koska oli hyvä hangenkanto.

Poiketessaan polulle tapaa hän vanhan tutun, joka myös on päässyt omaishoidonoppikoulusta hieman jaloittelemaan. Ryynänen tietää, kuinka tärkeitä nämä ulkoilut ovat tuttavalle ja varovasti kysyykin, että kuinkas teillä jaksetaan? Tuttava huokaa, että sitähän se on 24/7 hommaa. Nyt juuri on kotipalvelu suihkuttelemassa puolisoa, joten hän pääsi tälle happihyppelylle. Onhan tässä ollut kaikenlaista.

Yhdessä astelevat, Ryynänen ja tuttava, jäätielle, mikä on sopivan levyinen kahden kuljettavaksi. Aurinko kohoaa tehtaan piippujen ja höyryjen takaa verenkarvaisena. Lumi narskuu anturan alla ja jossain taitaa jo lokkikin kirkaista.

Tovin kulkevat vaiti ja sitten tuttava ryhtyy puhumaan.

Tässä omaishoitajan oppikoulussa kohtaa monenlaista haastetta. Viime viikolla selvisi, että lääkekattoa kerryttävät vain kelakorvattavat lääkkeet. Mieleeni juolahti, että kurkistan sähköisestä laskusta, kuinka paljon lääkekattoon on tullut kertymiä vuoden alusta. Hyvä, kun kurkistin, sillä kertymää oli vaivaiset 11 euroa, vaikka laskut hipovat taivaita. Ryhdyin selvittelemään asiaa ja sain tietää, että lääkäri oli jättänyt reseptistä pois täpän kelakorvattavuuden kohdalta ja niinpä sitten kallis lääke ei kerryttänyt maksukattoa eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin maksaa koko kallis lääke. Onneksi sain hoidettua kyseisen täpän ja nyt sitten sen lääkkeen kohdalla asia on kunnossa. Samalla minulle selvisi, että osa lääkkeistä olisi kuulunut jo pitkään korotetun kelakorvauksen piiriin. Kuule Ryynänen, kaikkeen tämä omaishoitajuus opettaa.

Ryynänen kuuntelee ja ajattelee, että onnekas on tuttavan omainen, kun on joku joka osaa noita asioita hoitaa ja vahtia.

Pari kulkee jonkin matkaa ääneti. Sitten tuttava ryhtyy jälleen purkamaan.

Laittoivat sellaisen lätkän siihen oven poskeen, että sen välityksellä sitten seuraavat, kuinka kauan meillä viipyvät. Toissapäivänä tuli lasku, mikä oli tuplaatunut edellisestä. Selvittelin sitä koko eilisen. Olen kirjannut kaikki käynnit ihan vaan omaksi ilokseni ja ehkä pienoisen luottamuspulankin vuoksi. Hyvä, kun olen kirjannut. Monen puhelinsoiton jälkeen selvisi, että tuplalasku olikin väärin. Mietipäs Ryynänen sitä, jos maksusi ovat suoramaksuja. Käytkös niitä tarkastelemassa ja availemassa? Entäs, jos olisi virkaedunvalvoja? Hän ei ainakaan tutki laskuja ja reseptejä.

En yhtään ihmettele, että eläkeläisistä niin moni joutuu ulosoton piiriin tällä menolla. Jos itse tai omaishoitaja ei ole koko ajan valppaana, niin hyviä ja jokaiselle tarkoitettuja etuuksia jää käyttämättä. Tässä vaan ihan nämä päällimmäiset ja luulenkin, että varsinaiset omaishoidon ylioppilaskirjoitukset ovat edessäpäin, kun nämä omat aistit alkavat rapistua.

Vein Kelaan kirjettä, kun olin käynyt silmälääkärissä näkökentän kapenemisen vuoksi, virkailija sanoi tiskin takaa, että viekää se kirje tuonne ulkoseinässä olevaan postiluukkuun. En nähnyt koko luukkua, kun oli vielä silmätippojen vaikutusta silmissä. Onneksi sain apua siellä ulkona.

Tässä nämä päällimmäiset, huokaa tuttava.

Kirjoittaja on varkautelainen eläkeläinen.