Leena Mäki-Patola | Tehdään asioita niin, että hiljaisten ja epäuskoistenkin ääni pääsee kuuluviin – Autetaan toisiamme pois kuplista

Puhutaan paljon kansalaisten aktiivisuudesta ja kansalaisvaikuttamisen eri muodoista. Vaikuttamistapoja on tarjolla tekstareista äänestämiseen. Ihmiset toimivat sekä sosiaalisessa mediassa että käyvät paikan päällä esimerkiksi asukaskuulemisissa, aktiivisimmat osallistuvat jopa mielenosoituksiin. Moni osallistuu rinnakkain eri tavoilla.

Eduskunta-, kunta- ja aluevaaleissa äänestäminen on arvokas oikeus, joka ei ole tämän päivän maailmassa edelleenkään itsestäänselvyys. Äänestäminen voi kuitenkin tuntua epävarmalta tavalta vaikuttaa, varsinkin, jos ei ole sitoutunut tiettyyn puolueeseen tai ei ole selvää henkilöehdokasta.

Äänestämällä ei voi taata, että oma ehdokas tulee valituksi, tai vaikuttaa siihen, ajaako hän valituksi tultuaan kulloinkin eteen tulevia asioita äänestäjän arvojen mukaisesti. Harva myöskään jaksaa jatkossa aktiivisesti seurata, kuinka suosikkipuolue tai valituksi tullut ehdokas seilaa päätöksenteon merellä.

Lähivaikuttaminen ”yhden asian” ympärillä tuntuu suoremmalta tavalta vaikuttaa. Valitaan tietty tärkeä asia, ei puoluetta tai henkilöä. Voi joko mennä mukaan suoraan tekemään tai olla itse muotoilemassa toimintaa. Riittää kun muodostaa mielipiteen yhteen asiaan kerrallaan ja tuo eri näkökulmia esiin sen ympärillä.

Ottamalla kantaa asiaan pyritään vaikuttamaan päättäviin, vaaleilla valittuihin henkilöihin. Nostamalla esiin erilaisia näkökulmia pyritään avoimeen ja laaja-alaiseen keskusteluun asian ympärillä. Kertynyt aineisto jää päätöksenteon tueksi ja päättäjillä on tietoa siitä, kuinka kuntalaiset ko. asian kokevat.

Näinhän olisikin hyvä: että kukin aktivoituisi aina silloin kun asia tulee itseä lähelle. Jokainen asia tulee aina jotakuta lähelle.

Mikään osallistuminen vaikuttamiseen ei ole ihan pikku juttu, vaan vaatii pitkäjänteistä asioiden seuraamista. Näkökulman muotoilu julki tuotavaksi mielipiteeksi sitoo helposti tuntitolkulla aikaa.

Mutta silloin kun asia on tarpeeksi tärkeä, löytyy kiireisellekin ihmiselle tarvittaessa tapa mielipiteen ilmaisemiseen.

Tuon tuosta nousee esiin kysymys siitä, miten ihmiset saisi kiinnostumaan yhteisistä asioista ja käyttämään äänioikeuttaan? Miksi äänestysprosentit eri vaaleissa ovat niin matalia?

Suuri kysymys on, kuinka voisi saavuttaa ne, jotka ovat kyynistyneet ja katkeroituneet ja menettäneet uskonsa vaikutusmahdollisuuksiinsa?

Itse ajattelen, että tässä pitäisi käyttää jotain ”etsivää” menetelmää. Kuinka toimii etsivä nuorisotyö? Missä he onnistuvat? Kuinka tieto syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden kokemuksista saadaan esiin? Löytyisivätkö ne kuuntelemalla niitä yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten oppilaita, joita koulu ja opiskelu ei kiinnosta?

Voisiko tietoa saada kerätyksi työpajoissa, perhe- ja nuorisotaloissa, hoivakodeissa, neuvoloissa, diakoniatyössä, mielenterveys- ja päihdehuollossa, te-keskuksissa, Kelassa ja puolustusvoimissa? Varmaan tätä työtä tehdään koko ajan.

Tärkeää olisi, että kertynyt tieto myös kanavoituisi eteenpäin ja vaikuttaisi tosielämässä.

Meitä kutsutaan osallistumaan. Kaupunkistrategiatyö kutsuu nyt meitä varkautelaisia tuomaan esiin eri asiakokonaisuuksiin liittyviä ideoita ja mielipiteitä. Toimintakulttuuri on avautumassa ja muuttumassa vastaanottavaksi. Keskustelu lisääntyy.

Toivon, että tämä ei ole vain aktiivisia kuntalaisia koskeva mahdollisuus. Tehdään asioita niin, että hiljaisten ja epäuskoistenkin ääni pääsee kuuluviin.

Autetaan toisiamme pääsemään ulos kunkin omasta kuplasta.