Eija Kvintus Kun läskijarru laahaa: Eräs rouva ratkesi itkuun tunnustaessaan syöneensä ensin vähän kanaa ja sitten oli mennyt jo koko kana

Olisiko uudenvuoden lupauksesi tällä kertaa viimeinen? Olisit hyvissä ajoin ennen kesää elämässä iskussa. Tehostartti aineenvaihduntaan -kurssi alkaa.

On taas se aika vuodesta, kun ryhtiliikettä mainostetaan.

Kaikkea on kokeiltu yli 30 vuoden aikana. Kaalisoppaa syötiin jo lukiossa. Se maistui kyllä muutaman päivän ajan, mutta keventävä vaikutus pidemmällä aikavälillä olisi luultavasti jäänyt pelkkiin ilmavaivoihin.

Myöhemmin ymmärsin liittyä painonvahtaajien salaseuraan. Istunnot pidettiin viikoittain naapurikaupungissa. Salamenoihin kuului julistusosuus ja sen jälkeen loppuriitti, punnitus.

Leukani loksahti auki, kun naisväki alkoi riisua vaatteitaan. Ai, näinkö täällä toimitaan? Sukkahousutkin olivat liikaa, kun grammoista taisteltiin ja alusvaatteisillaan jonotettiin vaa’alle.

Välillä joku romahti henkisesti. Eräs rouva ratkesi itkuun tunnustaessaan syöneensä ensin vähän kanaa ja sitten oli mennyt jo koko kana. Katkera nyyhkytys vavahdutti tuolilla kyyhöttäneen naisen vartaloa ja muut taputtelivat ymmärtäväisinä olalle, että sattuuhan sitä.

Kun laihdutetun kilon hinta oli jo kolminumeroinen luku, päätin lopettaa.

Seuraavaksi ajauduin draamalliseen laihdutukseen. Ikävä perhe-episodi aiheutti sen, ettei ruoka maistunut pitkään aikaan ja paino putosi kohisten. Kun tilanne tasaantui, totesin, että jatketaanpa, kun hyvään alkuun on päästy.

Kaurapuuron ja hapankaalin voimalla alkoivat vaatekoot pienentyä ja lastenvaunut rullasivat rapa roiskuen kylätiellä kaksi kertaa päivässä. Kliimaksi saavutettiin siinä vaiheessa, kun lukemat alkoivat vähän aikaa nelosella ja neljän tunnin yöunet riittivät.

Vanhempainlomalta töihinpaluun jälkeen suunta vaihtui. Kilo ja kuukausi.

Muiden onnistumiset innostavat vaikka aiheuttavatkin kirvelevää kateutta. Levisi tieto, että nyt on kuulkaas toimiva systeemi. Se ja se on saanut hyvin painoa alaspäin.

Varasin itsekin ajan ohjaajalle, jolta sain opaskirjan. Ohjelman nimi viittasi vakuuttavasti kuuluisaan yliopistoon. Mukaani lähti ensimmäisestä tapaamisesta myös kassillinen pussiruokaa.

Seuraavina viikkoina jääkaappi huusi tyhjyyttään ja ruoanlaitto oli pelkkää veden keittämistä. Kätevää, kaurapuuronkin voi ostaa pussissa, lisää vain veden ja antaa hautua. Pasta valmistuu samalla lailla. Oma Elovena-paketti keittiön hyllyssä jäi avaamatta.

Tuhatta ja sataa mentiin kaloreissa ja suunta oli sillä vauhdilla alaspäin. Sparraaja otti kuvia ja kehui, kuinka sivulla roikkuvat käsivarret ovat selvästi lähempänä kehoa. Huomaatko? Niin taitavat olla, älysin itsekin.

Kunnes läskijarru alkoi laahata. Olisi pitänyt kiristää tahtia 850 kaloriin. Mutta kuka jaksaa nälissään töitä tehdä? Siinä vaiheessa, kun laihdutetun kilon hinta oli jo pitkänmatkaa kolminumeroinen luku, totesin, että saan kaurapuuroni ja pastani halvemmalla ruokakaupasta.

Pyhä lupaus siitä, että pudotetut kilot pidetään, ei kylläkään kestänyt pitkään.

Syö vähemmän kuin kulutat. Miten se voi olla niin vaikeaa?