Leena Salo: Rouva Ryynänen ei halua myydä ääntään halvalla vaan haluaa ottaa rapsakasti kantaa alue valtuuston päätöksentekoon koko vaalikauden

Leena Salo

Ryynäset olivat ihmeissään tulevien vaalien suhteen. Ketä sitä pitäisi äänestää? Se oli ainakin varmaa, että äänestämättä ei jätettäisi. Ryynäskä nostatti keskustelua päivittäin aamukahvin kylkeen tai viimeistään lounaalla jälkiruuaksi. Hänelle ei ollut kirkastunut missään vaiheessa, mikä oli se ydinidea koko hommassa ja uudistuksessa.

Millaisia ihmisiä sinne pitäisi valita? Lehtien palstoilla ja televisiossa viisaat ihmiset keskustelivat monista sosiaali- ja terveyspalveluista.

Kauhistusta rouvassa herätti etähoidon ja digihoidon esiinmarssit. Hänen päähänsä ei millään mahtunut ajatus, kuinka häntä voitaisiin hoitaa etänä tai diginä – laitteetonta, digitaidotonta, toki peruselämäntaidot omaavaa, ikääntynyttä naisihmistä?

Ryynänen suhtautui asiaan tyynemmin. Hän tyynnytteli rouvaansa, samalla varoitellen kohonneesta verenpaineesta. Ryynäsen mielipide vaaleista oli vakiintunut tasolle, jossa luottamus asioiden hoitumiseen nousi etusijalle.

Pikku hiljaa kävi kuitenkin niin, että rouvan panikointi digi- ja etähoidosta alkoi syövyttää Ryynäsen seesteistä sielunmaisemaa. Rouva oli maalannut hänen eteensä etähoitokuvan, missä posti toisi heille kotiin steriilin paketin etähoitovälineistä ohjeineen, maskeineen ja vihreine leikkauskaapuineen. Siinä he sitten saisivat omin nokkinensa tutkia ohjeistusta välineidenkäytöstä ja itse toimenpiteestä.

Lisäohjeet olisivat tietysti saatavilla netistä tai chatista tai jostain salasanaisesta, tunnistautumismekanismisesta digipalvelusta, josta he eivät ymmärtäisi höykäsen höyryn pöläystä. Mitäs siihen sanot Ryynänen?

Ryynänen ei sanonut mitään mutta jäi tykönään miettimään syvällisesti, noinkohan se menisi? Toisaalta moni asia on muuttunut Ryynästen elämän aikana. Etäluettavat sähkömittarit syrjäyttivät mittarinlukijoiden ammattikunnan. Sähköiset pankkipalvelut pyyhkäisivät tiskin takana hymyilevät pankkitoimihenkilöt sukupuuttoon.

Parin vuoden aikana on ihmisten kanssakäyminen kasvotusten muuttunut yhä ohuemmaksi. Niiden paikalle ovat vyöryneet kaiken maailman etäyhteydet – videopuhelut, teams-kokoukset ja tapaamiset.

Hän katselee rouvansa vankkaa olemusta keittiön kotoisassa ilmapiirissä. Samalla hän miettii, jos Ryynäskä olisi ehdokkaana, saisi hän oitis Ryynäsen äänen. Mutta niin helpolla Ryynänen ei sentään pääse.

Ehdokas on löydettävä tavalla tai toisella. Rouvalla on selkeät kriteerit, millaiselle ehdokkaalle hän kallisarvoisen äänensä antaa. Ryynänen tietää, että ehdokas, joka rouvan äänen saa, ei välttämättä valituksi tultuaan selviä rouvasta helpolla. Rouva ei halua myydä ääntään halvalla vaan tulee ottamaan rapsakasti kantaa koko vaalikauden ajan aluevaltuuston päätöksentekoon.

Näin rouva on Ryynäselle kertonut ja samalla teroittanut, ettei hän mihinkään etähoitoon taivu. Hän on tottunut olemaan ihmisten kanssa lähiyhteydessä ja aikoo olla jatkossakin niin kotona kuin muuallakin.

Hyvä niin, ajattelee Ryynänen. Hänen itsensä on vielä tutkittava ehdokkaiden mielipiteitä, aiempia toimia päätöksenteossa ja muualla. Selvitettävä on myös se, millaisia tulevaisuuden näkymiä ehdokas maalaa tuleville vuosille. Painottuvatko siellä ne etähoivat, digihaasteet ja keskittämiset, joihin Ryynäsillä ei ole valmiuksia laitteiden, taitojen tai kulkemisen suhteen.

Kirjoittaja on varkautelainen eläkeläinen.

Kommentoi