Näkökulma Nina Holopainen Palvelukseen halutaan neljän A:n luottamusmiehiä

Ammattiyhdistystoiminnalla ja ylipäänsä henkilöstön ja työnantajan edustajien välisellä yhteistoiminnalla on suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä pitkät ja hienot perinteet. Teollisen vallankumouksen vanavedessä syntynyt ammattiyhdistysliike on ollut ajamassa käänteen tekeviä ja kauaskantoisia työelämän uudistuksia ja parannuksia.

Perinteikkäänä teollisuuskaupunkina myös Varkaudessa ammattiliitoilla ja niiden toimijoilla on näkyvä rooli paitsi yrityksissä, myös kaupunkiorganisaatiossa – ja henkilöstöjohtajana totean, että hyvä niin. Työnantajalle fiksut ja yhteistyökykyiset luottamusmiehet ovat ratkaisevan tärkeitä kumppaneita, joiden kanssa on turvallista rakentaa organisaation toimintaa.

Viisas ja valveutunut työnantaja tunnistaa ja tunnustaa osaavan ja motivoituneen henkilöstön merkityksen kaikkein tärkeimpänä tuloksen tekijänä ja voimavarana. Parasta henkilöstöpolitiikkaa tehdään mutkattomassa, luontevassa ja tavoitteellisessa yhteistyössä luottamusmiesten kanssa. ”Yyteet” eivät enää lähtökohtaisesti tarkoitakaan luottamusmiesten ja työnantajan välistä vääntöä kireässä ja pelon värittämässä ilmapiirissä, vaan sananmukaisesti yhteistoimintaa yhteisten asioiden kehittämiseksi organisaation arjessa.

Tässä ajassa, jossa työn tekemisen perusedellytykset – palkat, eläkkeet, lomat, vapaat, työehtosopimukset, työturvallisuus ja niin edelleen – ovat lähtökohtaisesti sangen hyvällä tolalla, yhteistoiminnan fokuksen tulee kuitenkin muuttua.

Yhteistoiminnan painopisteen ja valokeilan tulisi siirtyä yksityiskohtaisista palvelussuhdekysymyksistä ja yksipuolisesta edunvalvonnasta yhä vahvemmin organisaation menestyksen kannalta keskeisiin tavoitteisiin, joita määritellään vaikkapa strategioissa, talouden tasapainottamissuunnitelmissa tai kehittämisprojekteissa.

Näissä prosesseissa luottamusmiehillä – ja heidän edustamallaan henkilöstöllä - on oikeus odottaa, että heidät otetaan aidosti mukaan, ja että heillä on lupa osallistua ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa, ei pelkästään kahvihuoneen kalustukseen, vaan organisaation isoihin linjoihin.

Vastaavasti työnantajalla pitää olla lupa odottaa luottamusmiehiltä sitoutumista ja panosta myös silloin kun pohditaan organisaation tulevaisuuden suuria kysymyksiä. Vaikuttavin ”yytee” toteutuu, kun työnantaja ja luottamusmiehet pystyvät sopimaan yhteisistä tavoitteista ja päämääristä ja keskustelemaan toinen toistensa toimintaan liittyvistä odotuksia isojen linjojen äärellä, esimerkiksi strategia- tai talousarviopöydässä.

Yhteistoiminnankin keskiössä tulisi pitää kuitenkin aina asiakas, palveluiden käyttäjä tai kuntalainen, jota varten olemme organisaationa, yrityksenä tai kuntana viime kädessä olemassa, ja joka maksaa palkkamme. Tyytyväiset asiakkaat takaavat viime kädessä parhaan lopputuloksen myös henkilöstön kannalta. Niin myös niissä tilanteissa, joissa asiat eivät mene yksittäisen edustettavan työntekijän tai työntekijäryhmän tahdon mukaisesti.

Työelämän luottoluokittaja nimeäisi hyvät luottamusmiehet ”kolmen A:n” kumppaneiksi: heillä on ammattitaitoa, asiantuntemusta ja asiakasymmärrystä. Haluaisin lisätä listaan myös neljännen A:n eli armollisuuden.

Arjen kiireessä emme välttämättä ehdi joka paikkaan heti, mutta uskon, että me työnantajan edustajat haluamme aivan varmasti yrittää parhaamme henkilöstön hyväksi, ilman taka-ajatuksia tai niitä kuuluisia ketunhäntiä kainalossa.

Kirjoittaja on FM, väitöskirjatutkija, Varkauden kaupunbgin henkilöstöjohtaja.