Mielipide | Enää ei jksa niin paljoa kuin ennen – Maitopurkkikin painaa ja ruokaa jää jääkaappiin, kun ei jaksa syödä

Tänä korona-aikana olen käyttänyt linja-autoa lähteäkseni niin sanotusti maailmalle. Eläkeläisenä minulla on kello 10–14 välillä ilmainen kyyti.

Ja tunnelmaa riittää. Totta! Ei vähiten ne samat tutut kuljettajat, jotka jaksavat odottaa, kun minä viime minuuteilla pyyhällän pysäkille. Se raivostuttava ominaisuus, joka periytyy sukupolvesta toiseen.

Mutta linja-autossa on kotoisa fiilis. Tapaamme entisiä tuttuja, tutustumme uusiin. Vaihdamme tärkeimmät uutiset, tiedotukset.

Useilla meillä on tämä yhteinen juttu: olemme eläkkeellä.

Nytkö vasta tunnen olevani eläkkeellä? Olenhan ollut jo vaikka kuinka kauan poissa työelämästä.

Mutta nyt sitä huomaa, ettei jaksa niin paljoa kuin ennen. Maitopurkkikin painaa, ruokaa jää jääkaappiin, kun ei jaksa syödä. Ja siivoamista siirtää. Hyvin nukuttu yö tulee tärkeäksi.

Maitopurkkikin painaa, ruokaa jää jääkaappiin, kun ei jaksa syödä. Ja siivoamista siirtää.

Mutta sitä ihaillen katsoo nuorisoa nousevaa, kansaa kasuavassa: lapsenlapset. He tulevat yhä tärkeämmäksi. Heillä on oma erityinen yhteys isovanhempiin.

Vaalikaamme sitä pääomaa! No niin. Ihmisten näkeminen. Ajatusten vaihto. Perinteen siirto.

Korona tulee joka tapauksessa ennen pitkää, kuin joulupukki. Siihen tietysti olemme valmistautuneet. Ja sen pidämme mielessä. Mutta kuka enää jaksaa olla kiinnnostunut? Tiedän ihmisiä, jotka eivät enää jaksa katso enää uutisia, kun ”sieltä tulee aina vaan sitä koronaa..”

Vaikka linja-autossa on tunnelmaa, sitä on myös kirjastossa. Oli niin kotoista nähdä, miten eräänä päivänä lehtisali oli melkein täynnä hartaasti lukevia ihmisiä. Ja tietysti eläkeläisiä ”Tässä on uusin Warkauden Lehti. Joko olet lukenut?”

Tai vaikka pysähtyä syömään jossain. Ruokapaikkoja, oleskelutiloja kaupungissa on, kun vain lähtee ulos. On myös kauppakeskus, johon voi tehdä vaikka ihan päiväretken. Kahvilasta voi ostaa pientä purtavaa, että jaksaa mennä kotiin. Tai vaikka syödä sen päivän tärkeimmän lounaan, niin säästyy kotona tiskaamiselta.

Tänä korona-aikana olen saanut niin sanottuja naamatuttuja. On kyselty: Miten olet pärjännyt? Joko olet ottanut koronarokotteen?”

Linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa.

Tervetuloa kyytiin!