Näkökulma Virve Olli Elämää ja lentopalloa – Olen iloinnut lentiksen virkistymisestä Varkaudessa

Lentopallo on liikuntalajina globaali kuten jalkapallokin. Lentis on liikuttanut useiden vuosikymmenten aikana myös varkautelaisia harraste- ja puulaakitasolta aina miesten SM-kultaan (Tarmo 1989 ja Pateri 1999). Lajin suosio on vaihdellut ja viime aikoina uudemmat lajit, kuten salibandy ja padel, ovat vieneet mielenkiintoa tältä ”isolta nahkailmapallolta”.

Olen iloinnut lentiksen virkistymisestä Varkaudessa: VaNMKY:n naisjoukkue pelaa parasta aikaa kakkossarjan alkulohkoa. Alkupelit ovat sujuneet, joten seuraava laajempi alue häämöttää valloitettavaksi. Petteri Häyrisen valmennuksessa joukkue kokee tulevan talven aikana toivottavasti monta antoisaa peliä verkon äärellä.

Peli vei mukanaan ja rentoutti sunnuntain iltapäivässä niin, että ajatukseni löysivät tien omaan historiapolkuuni lajin parissa. Viulunsoitto ja kilpauinti jäivät 70-luvun alussa innostuessani tähän joukkuelajiin. Porukassa oli mukavaa harjoitella ja pelireissut olivat hyvää vaihtelua koulunkäynnille.

Olin joukkueemme nuorin ja kasvoin naisen elämään työikäisten pelikavereiden joukossa. Tainionkosken Tähdessä pelasimme juuri kakkossarjaa ja kerran jopa ylsimme mestaruussarjakarsintoihin. Ylimpään sarjaan eivät taitomme riittäneet, mutta joukkueemme lapsikatraan huutosakissa kasvoi muun muassa Pikku-Päivi, joka oli myöhemmin naisten maajoukkueen kantava voima. Minutkin kutsuttiin kerran nuorten maajoukkueleirille Vierumäelle. Mukava muisto, vaikkei sieltä jatkoa seurannutkaan.

Joukkueellamme oli iso kannattajaporukka, joka lähti muutaman kerran jopa bussilla vieraspeleihin. Kotipeleissä oli tunnelmaa. Oma mummonikin tuli kerran katsomoon: käsilaukku kädessä hän seurasi peliä ja oli tuumannut ”ai tässä pelissä on tuo verkko välissä!”

Joukkueen varusteet vaihtuivat vuosittain ja sponsoreitakin saatiin. Yksi talvi pelattiin Valion tukemana ja paidan rinnuksissa hyppi tekstinä sen aikaisen vanukkaan nimi Nami-Nami. Menisiköhän tuo nykyään läpi?

Ajattelen, että ammattiurheilija on nykypäivän gladiaattori.

Vielä abi-talvena pelasin ja aikomus oli jättää kirjoitusten aikaiset vieraspelit väliin. No, pelireissulta palatessa, pimeässä autossa otsalampun valossa kertailin biologiaa seuraavan päivän yo-reaaliin. Ja ällähän sieltä tuli!

Opiskelupaikkakunnalle muutettuani sarjapelaaminen jäi, mutta opiskeluporukoissakin pallo liikkui. Uusia kavereita löytyi ja yksi puulaaki-teekkari asuu edelleen rinnalla ja on lasteni isä.

Keskimmäinen lapsemme syntyi vauhdilla. Lapsivesi meni illalla kotona yksin ollessani. Odotin kovasti miestä ja esikoispoikaa lentisharkoista, jotta päästään synnyttämään! No, poika syntyi vielä samana iltana. Nämä pojat ja kuopustyttökin viettivät lapsena paljon aikaa Varkauden KeVe:ssä yleisurheilukentällä. Kesät yleisurheilun parissa loivat monipuolisen liikunnallisen pohjan kasvuiässä.

Yleisurheilu vaihtui keskimmäisen kohdalla lentopalloon murrosiän kynnyksellä. Olin joskus kuskina poikien pelireissuilla. Vauhdilla pituutta kasvavat pojat nauttivat rennosta harrastuksesta, joka yli kaksimetrisiksi kasvaneiden Simo-Pekan ja Kostin kohdalla muuttui aika nopeasti tavoitteelliseksi.

Vähän nuorempi Pasikin seurasi mukana perässä. Nämä pojat kasvoivat nuorten maajoukkueesta miesten maajoukkueeseen ja ammattilaisvuosiin ulkomaille.

Rinnalla myötäeläneenä voin sanoa poikien kasvaneen hyvät sosiaaliset taidot omaaviksi miehiksi antoisien, mutta raadollisen rankkojenkin kokemusten myötä. Ajattelen, että ammattiurheilija on nykypäivän gladiaattori. Toki oma, valittu tie!

VaNMKY:n kotiottelu päättyi tuona sunnuntaina Varkauden liikuntatalolla reilun kahden tunnin vivahteikkaiden käänteiden jälkeen iloiseen voittoon 3–2. Ja matka jatkuu.

Yleisössä oli pelaajien vanhempia, isovanhempia, kavereita ja muita lajista nauttivia katsojia. Kannustus sekä monipuolinen tuki- ja talkootyö ovat tosi tärkeitä liikuntaharrastusten jatkumiseksi. Aikuisten oivallus liikunnan tärkeydestä kantaa lapsia eteenpäin.

Minä opin hiihtämään äidin seurassa 4-vuotiaana. Kannusteena hiihtomajalla odottivat munkki, mehu ja leima kansanhiihtokorttiin. Liikunnan ja varsinkin yhdessä liikkumisen ilo avartaa ja virkistää. Minulle liikunta on nyt ikääntyessä toimintakyvyn ylläpitämistä varsinkin luonnossa, metsässä ja ladulla. Kouluajan harrasteista viulu saa taas soida jopa 50 vuoden tauon jälkeen ja kilpauintitausta pitää edelleen järven pinnalla.

Aikuiset lapsemmekin saavat edelleen elämänvoimaa liikunnasta. Onpa 9-vuotiaalla lapsenlapsellakin jo ihan omat harrastukset: BMX-pyöräily ja rugby, josta olen päässyt näkemään vasta videopätkiä! Italiassa se on suosittu laji, jonka säännöt ovat minulle vielä hepreaa.

Eli vähän samoin kuin mummolleni aikanaan lentispeliä seuratessa! Pääasia on, että nautitaan liikunnasta, sukupolvien kiertymisestä, elämästä.

Ja odotetaan VaNMKY:n naisten talviajan pelejä. Mennäänpä porukalla kannustamaan…